Luke: Paikkatieto avuksi arktisten alueiden maankäytön ja elinkeinojen yhteensovittamisessa

Arktisilla alueilla eri elinkeinot kilpailevat samoista maa-alueista, ja ilmastonmuutos kiihdyttää kilpailua edelleen, kertoo Luonnonvarakeskus (Luke). Matkailu, metsätalous, kalankasvatus ja kaivosteollisuus vaikuttavat toiminnallaan toisiinsa sekä myös alkuperäiskansojen elinkeinoihin, kuten poronhoitoon.

Luken johtama kansainvälinen hanke kehittää menetelmiä, joilla pyritään maankäytön eri muotojen ja paikallisten elinkeinojen yhteensovittamiseen joustavalla ja kestävällä tavalla.

”Jotta osapuolet voivat sovittaa pyrkimyksiään ja toiveitaan yhteen, heidän on saatava niistä sekä olosuhteiden tuomista haasteista monipuolisesti tietoa. Kehitämme tähän tarkoitukseen työkaluja EU-rahoitteisessa ArcticHubs-hankkeessa”, kertoo hanketta johtava Luken tutkimusprofessori Pasi Rautio.

ArcticHubs-hanke on koonnut yhteen asiantuntijat yli kahdestakymmenestä tutkimuslaitoksesta ja yrityksestä yhteensä kymmenestä maasta.

Osa tutkijoista perehtyy Luken mukaan globaalin muutoksen ajureihin, kuten ilmastonmuutokseen, ja arvioi, mitä muutoksista voi seurata paikallisesti arktisilla alueilla.

Hankkeen kehitystyö kohdistuu arktiseen alueeseen Pohjoismaissa, mukaan lukien Färsaarilla ja Grönlannissa, mutta tutkijat perehtyvät lisäksi maankäytön konflikteihin ja niiden ratkaisutapoihin Italiassa, Itävallassa ja Kanadassa.

Yksi ArcticHubs-hankkeen kehityskohteista on osallistava paikkatietojärjestelmä eli PPGIS (Public Participation Geographic Information System). Menetelmä perustuu karttoihin, joille esimerkiksi paikalliset asukkaat, viranomaiset ja elinkeinojen edustajat voivat merkitä perusteluineen alueet, joita he pitävät ongelmallisina tai lupaavina maankäytön kannalta.

”Meillä on Lukessa vuosien kokemus PPGIS-menetelmän käytöstä ja kehittämisestä sekä yhteistyöstä suomalaisen järjestelmätoimittajan kanssa, joka osallistuu tähänkin hankkeeseen”, Rautio kertoo.

PPGIS-menetelmää kehitetään ja testataan hankkeessa muun muassa Inarissa ja Norjan vuonoilla. Inarissa matkailu, metsätalous ja poronhoito kohtaavat toisensa, Norjan vuonoilla taas risteävät kalankasvattajien ja risteily-yrittäjien edut.

”Samalla, kun testaamme ja kehitämme menetelmiä, edistämme myös kyseisten konfliktien ratkaisemista”, Rautio toteaa.

Osallistavan paikkatietojärjestelmän lisäksi toinen ArcticHubs-hankkeessa kehitettävä menetelmä on sosiaalisen toimiluvan, eli yleisen hyväksynnän, hankkiminen vuoropuhelun keinoin.

Vuoropuheluun perustuu Luken mukaan myös hankkeen kolmas menetelmä ‒ työpajat, joissa elinkeinojen edustajat ja paikalliset sidosryhmät hahmottelevat alueelle vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita.

Luke hyödyntää ja kehittää hankkeessa myös asiantuntemusta, jota sillä on eri elinkeinoista, esimerkiksi metsätaloudesta. Lukessa on Raution mukaan jo pitkään tutkittu jatkuvapeitteistä metsänkäsittelyä, jolla pyritään välttämään metsäluontoa muokkaavia avohakkuita ja niistä seuraavia konflikteja.

”ArcticHubs-hankkeessa selvitämme ruotsalaiskollegoidemme kanssa, kuinka pieni ja älykäs metsäkone voisi harventaa ja istuttaa metsää siten, että jäljet luontoon jäisivät mahdollisimman pieniksi.”