
Hirvikärpäset aiheuttavat monille kiusallista, jopa kuukausia kestävää ihottumaa. Taustalla on herkistyminen hirvikärpäsen puremille.
Tuoreet puremat voivat vetistää ja kutista. Silloin ne raavitaan helposti rikki, minkä seurauksena purema voi tulehtua. Tulehtumisen aiheuttaa joku ihon luontaisista bakteereista, kuten stafylokokki.
Osa altistuneista herkistyy vuosien mittaan hirvikärpäsen puremille niin, että saa kiusallisesti kutisevaa, vuosittain toistuvaa ihottumaa.
Kroonistuessaan puremanäpyt muuttuvat usein koviksi kyhmyiksi, ja ne voivat säilyä jopa vuoden ajan. Jos voimakkaasti herkistynyt henkilö saa yhden tai muutaman uuden hirvikärpäspureman, on mahdollista, että myös aiemmat puremakohdat oireilevat.
Näin kertoo lääketieteen aikakauskirja Duodecimin artikkeli Hirvikärpäsihottuma – maanlaajuinen riesa. Vuonna 2008 julkaistun artikkelin kirjoittivat tuolloiset professori Timo Reunala, erikoistuva lääkäri Maria Laine, erikoislääkäri Martine Vornanen sekä Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Sauli Härkönen.
Tätä nykyä lääkärin vastaanotolle hirvikärpästen puremien takia hakeudutaan ainakin Keski-Suomessa harvakseltaan. Hoito-ohjeita lääkäri tai sairaanhoitaja voi antaa puhelimessa tai chatissa, kertoo hyvinvointialueen alueylilääkäri Kari-Pekka Vuori.
”Hirvikärpäsen puremiin riittää yleensä omahoito eli puhdistus vedellä ja saippualla sekä antibiootti- tai antibiootti-hydrokortisoni-yhdistelmävoide. Jos purema kutisee pahasti, voi ottaa suun kautta antihistamiinia. Puremat paranevat itsestäänkin.”
Lääkäriin ei useinkaan tarvitse hakeutua.
”Hirvikärpäset eivät levitä tauteja. Jos pistokohdat kutisevat tai ovat tulehtuneet hankalasti eikä paikallishoito tehoa, voi hakeutua terveydenhuollon arvioon.”
Ihminen voi myös allergisoitua hirvikärpäselle, jolloin paikallisreaktiot ovat hankalampia ja pitkäkestoisempia. Toisinaan voi aiheutua myös reaktiivista ihottumaa muuallekin vartalolle, Vuori kertoo.
Suurin osa ihmisistä ei Vuoren mukaan kuitenkaan allergisoidu hirvikärpäsille.
”Hirvikärpäsaltistus on saattanut jatkua useita vuosia, ennen kuin ihottuma puhkeaa.”
Hirvikärpäsvaivat voivat olla vaikeitakin, toteavat Tampereen seudulla toimineet Duodecimin artikkelin kirjoittajat.
”Sienimetsällä käynnin aikana on voinut helposti saada kimppuunsa parisataa hirvikärpästä, ja olemme Taysin ihotautien poliklinikassa diagnosoineet vuosittain useita ongelmallisia potilastapauksia.”
Tutkijat käyttävät termiä hirvikärpäsihottuma, jonka syntymekanismi on allerginen.
”Hirvikärpäsihottuman diagnoosi voi olla vaikea, koska potilaan hirvikärpäsaltistus on saattanut jatkua useita vuosia, ennen kuin ihottuma puhkeaa. Akuuttia ihottumaa pidetään helposti ihoinfektiona.”
Tutkijat kertovat Kaakkois-Suomen metsureille tehdystä kyselystä, jonka mukaan joka kolmas metsuri oli saanut hirvikärpäsihottumaa. Esiintyvyys oli suurinta pisimpään altistuneilla.
Toisessa tutkimuksessa hirvikärpäsille altistunut potilas sai niistä allergisia nenä- ja silmäoireita. Häneltä löytyi vasta-aineita hirvikärpäsuutteelle, mutta allergeenia ei pystytty tarkemmin tunnistamaan.
”Se on todennäköisesti jokin hirvikärpäsen syljessä oleva veren ravinnoksi käyttöä edistävä valkuaisaine”, tutkijat päättelivät.
”Voimakkaasti herkistyneen on paras pysyä pois metsästä pahimman hirvikärpäsajan.”
Hirvikärpäset imevät kärsämäisellä suullaan verta isäntäeläimen ihosta – näin myös ihmisen karvoitukseen päästessään. Purenta on yleensä kivuton, joten sitä ei huomaa tapahtumahetkellä.
Puremille allergisoituneen on tutkijoiden mukaan välttämätöntä käyttää suojautumiseen tiivistä vaatetusta.
”Paras on verkkohupullinen anorakki, jonka hihansuut saa tiiviisti sidottua. Tämäkään ei yleensä estä muutamaa hirvikärpästä tunkeutumasta vaatetuksen alle, joten voimakkaasti herkistyneen on paras pysyä pois metsästä pahimman hirvikärpäsajan”, artikkelissa todetaan.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
