Haapavesakko voi ryöpsäyttää sienitaudin – voiko arvostettu avainlaji olla riski männikössä?

Haapa oli ennen roskapuun maineessa, ja sitä pyrittiin hävittämään metsistä muun muassa sen levittämän männynversoruosteen takia. Nykyään varsinkin suuren haavat ovat tärkeitä säästöpuita, jotka tarjoavat pesäpaikkoja linnuille ja elinympäristöjä lukuisille harvinaistuneille lajeille.

Haapojen määrä suomalaisissa metsissä on tutkimuksen mukaan kasvussa, mutta miten se vaikuttaa mäntyä vaivaavaan ruostesienen yleisyyteen?

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Jarkko Hantulan mukaan säästöpuiksi jätettävät haavat ovat yleensä suuria puita, jotka eivät vaikuta ruostesienen yleisyyteen. Päinvastoin, niiden jättäminen hakkuulla voi jopa suojella männyntaimikkoa.

"Jos haavat kaadetaan ilman kaulaamista, niin syntyy äkkiä haapavesakko, pahimmillaan haapamatto, joka pysyy matalana pitkään, kun hirvet syövät sitä. Isojen haapojen jättäminen pystyyn siksi jopa vähentää ruosteriskiä", Hantula sanoo.

Voimakkaasti kasvava haapavesakko sen sijaan levittää tautia tehokkaasti. Syynä on Hantulan mukaan tiheän haavikon luoma kostea mikroilmasto, joka edesauttaa sienten leviämistä sekä elävissä että maahan pudonneissa lehdissä.

Männynversoruoste vioittaa tai tappaa nuorten mäntyjen versoja. Tautia esiintyy kaikilla kasvupaikoilla, joilla haapaa kasvaa männyn lähellä. Kuva: Carolina Husu

Monet ruostesienet tarvitsevat elääkseen väli-isännän. Männynversoruosteella se on haapa.

Haavan maahan pudonneista tartunnan saaneista lehdistä itiöt leviävät tuulen mukana männyn versoihin ja kasvattavat sienirihmaston, joka vioittaa niitä. Vioittuneet tai kuolleet versot aiheuttavat puille kasvutappioita ja runkoon voi tulla laatuvikoja.

Männynversoruoste ei aiheuta Suomessa merkittäviä taloudellisia tappioita kuin paikallisesti. Hakkuualoilla sen olemassa olo pitäisi kuitenkin Hantulan mukaan muistaa.

"Viisasta olisi reagoida, kun suunnittelee hakkuuta, eli jättää isot haavat joko säästöpuiksi lisäämään monimuotoisuutta tai poistaa puut kaulaamalla. Pelkästään kaadettuna haapa alkaa tuottaa innokkaasti juurivesoja. Jos metsään ehtii syntyä vesakko ja ruostesieni pääsee valloilleen, keinot ovat vähissä."

Tartunnan saaneita mäntyjä ei metsästä tarvitse poistaa, mutta jos haapavesakon on päästänyt syntymään metsään, siitä ei tahdo päästä millään eroon.

Männynversoruoste tarvitsee elääkseen väli-­isännäksi haavan. Järeät haavat eivät aiheuta riskiä. Haapavesakko puolestaan levittää sitä tehokkaasti. Kuva: Carolina Husu

Haavalla esiintyy muitakin ruostesieniä, joten jos sellaista havaitsee haavalla, kyse ei välttämättä ole männynruostesienestä, Hantula muistuttaa. Mäntyä vaivaavat myös muut sienitaudit.

Taloudellisesti merkittävin männyn ruostesieni on tervasroso, joka aiheuttaa vuosittain noin 3,5 miljoonan euron vahingot puuntuotantoon.

Varsinkin Pohjois-Suomessa tervasroson aiheuttamia tuhoja on havaittu aiempaa enemmän. Syyksi on epäilty männyn istuttamista liian reheville kasvupaikoille, joissa kasvaa runsaasti tervasroson väli-isäntänä tiedettyä metsämaitikkaa.

Kostea ja märkä alkukesä edesauttaa taudin leviämistä. Kuiva alkukesä puolestaan katkaisee sienen esiintymisen pitkäksi aikaa. Kuva: Carolina Husu