Metsästysaiheisiin perehtynyttä asianajajaa eivät työllistä suurpetojen salakaadot vaan metsästysseurojen sisäiset kärhämät

Metsästysasioihin perehtyneen asianajaja Panu Hiidenmiehen puhelin soi tiuhaan.

Yhteydenottopyyntöjä tulee eri puolilta Suomea. Harvoin kyse on kuitenkaan metsästysrikoksista, sillä eniten Hiidenmiestä työllistävät metsästysseurojen ja niiden jäsenten väliset riidat.

Hiidenmies on monelle metsästäjälle entuudestaan tuttu mies, onhan hän toiminut pitkään Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja ja on myös kova metsästyskoiramies, tunnettu eräjournalisti ja eräaiheisten tv-ohjelmien tekijä.

Hiidenmies on toiminut aiemmin muun muassa Metsästäjäliiton toiminnanjohtajana ja juontanut Jahtikuksa-ohjelmaa. Kuva: Sanne Katainen

Hiidenmiehen mukaan yhteydenottojen määrä on verrannollinen metsästysseurojen määrään. Suomessa metsästysseuroja ja -seurueita on paljon, arviolta noin 5 000.

”Metsästysseuroissa kiistat myös kärjistyvät helposti, sillä näissä asioissa pelissä on monesti suuret tunteet. Paljon on oikeita riita-asioita, mutta usein myös periaatteet taistelevat keskenään.”

Hiidenmies kertoo, että erilaiset metsästysseurojen kurinpitoasiat ovat kiistatta yleisin riitoja aiheuttava asia. Tyypillisessä tapauksessa muutaman jäsenen katsotaan tehneen jotakin sellaista, että jäsen halutaan pistää ruotuun.

”Kurinpitotoimissa leivotaan helposti vähän yli, jolloin metsästysseuran jäsen kokee oikeuksiaan loukatun ja riitauttaa asian. Soppaa selvitellään sitten juristien toimesta.”

Hiidenmies kannustaa riita-asioissa osapuolia vapaaehtoiseen sovitteluun, sillä oikeudessa riiteleminen tulee nopeasti kalliiksi. Hän muistuttaakin, että metsästysseurojen kannattaa varmistaa, että ajantasaiset oikeusturvavakuutukset ovat voimassa.

”Kustannussäästöjen lisäksi sovittelu antaa osapuolille aidon mahdollisuuden kuunnella toisiaan, jolloin eri osapuolet kykenevät helpommin jatkamaan yhteiseloa. Oikeudenkäynnissä on aina häviäjä ja voittaja. Häviäjällä ei yleensä ole kivaa, kun on oikeudessa saakka osoitettu, kuinka väärässä hän on.”

Yksityisoikeudellisten riita-asioiden lisäksi eri oikeusasteissa ratkotaan metsästykseen liittyviä rikoksia. Merkittävä osa tapauksista on lieviä rikkeitä, jotka hoidetaan sakkomenettelyn avulla.

Lisäksi hallinto-oikeudet käsittelevät muun muassa viranomaisten päätöksistä tehtyjä valituksia ja hallintoriita-asioita, joita ovat esimerkiksi aselupiin liittyvät asiat.

Iso metsästysrikosvyyhti ja sen seuraukset pohdituttavat myös Panu Hiidenmiestä. Kuva: Sanne Katainen

Viime aikoina julkisuudessa on ollut näkyvästi esillä iso metsästysrikosvyyhti, jossa kymmeniä ihmisiä syytetään törkeistä metsästysrikoksista.

”Itse en juuri hoida tahallisiin metsästysrikoksiin liittyviä asioita. Niitä on ylipäätään melko vähän, sillä yleisesti ottaen metsästäjät ovat lainkuuliaisia. Yleisin pöydälleni tuleva rikosasia on sellainen, jossa metsästäjä on kaatanut huolimattomuuttaan väärän riistalajin. Näissä tapauksissa metsästyslainsäädäntö on tiukka ja lainsäädäntö lähtee siitä, että metsästäjällä on korkea huolellisuusvelvoite.”

Hiidenmies muistuttaa, että metsästäjän pitää tietää liipaisimesta puristaessaan, mitä ampuu. Rangaistusasteikko on teosta riippuen myös kova ja tapaukset johtavat yleensä myös aselupien peruuttamiseen ja joissain tapauksissa myös tekovälineen menettämiseen.

Yksi selkeä haaste Hiidenmiehen mielestä on se, että metsästykseen liittyvä lainsäädäntö on monipolvinen ja laaja. Säädöksiä on vuosien varrella paranneltu kuin tilkkutäkkiä.

”Olisi epärealistista väittää, että kaikki metsästäjät hallitsevat kaiken metsästykseen liityvän lainsäädännön jatkuvasti. Lisäksi metsästyslainsäädännössä on olemassa hähmäisiä ja liukuvia rajoituksia sekä erilaisia harmaita alueita, joihin joudutaan hakemaan tulkintaa oikeudelta.”

Monesti viranomaistulkinta tai muu yksittäinen tapahtuma voi näyttää siltä, että kyseessä olisi metsästysrikos, mutta kun asiaa tutkitaan syvällisemmin, syytteet usein hylätään. Hiidenmies muistuttaa, että epäiltyjen tapahtumien kohdalla tulisi muistaa, että ennen kuin ketään lähdetään lynkkaamaan vaikkapa julkisuudessa, on käytävä täysimittainen oikeusprosessi, joka edellyttää sitä, että tapahtuma tutkitaan kunnolla, tehdään syyteharkinta ja lopulta annetaan tuomioistuimen ratkaista tapaus. Lopuksi tulee vielä odottaa, että tuomio on lainvoimainen.