Suurpetotehtävät kannustavat puhkomaan pahvikarhua

Isokaliiperisen hirvikiväärin laukaukset jyrähtelevät tasaiseen tahtiin suurriistavirka-avun (srva) ampumaharjoituksissa Kainuun Paltamossa.

Pahvinen karhunkuva kiitää ensin hirviradan kiskoilla sivuttain, ja sen jälkeen toinen pahvikarhu nelistää vauhdilla kohti ampujaa.

”Tappava osuma-alue on karhulla yllättävän pieni. Päälle hyökkäävää karhua on syytä osua keskelle otsaa, jolloin se kuolee välittömästi”, ammuntaa harjoitteleva Paltamon riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Risto Miinin Kajaanista kertoo.

”Vähintään kymmeniä laukauksia on ammuttava, että aseen käsittely ja tähtääminen tapahtuvat automaattisesti”, Risto Miinin sanoo. Kuva: Kari Lindholm

Miinin toteaa, ettei tennispallon kokoiseen liikkuvaan maaliin osuminen suju ilman harjoittelua.

”Vähintään kymmeniä laukauksia on ammuttava, että aseen käsittely ja tähtääminen tapahtuvat automaattisesti.”

Srva-radalla mallinnetaan liikenteessä loukkaantuneen karhun ampumista ja harjoitellaan tarkan ammunnan lisäksi myös turvallista aseenkäsittelyä. Virka-aputehtävissä kyse ei ole metsästyksestä, vaan loukkaantuneen eläimen lopettamisesta poliisin toimeksiannosta.

”Auton ruhjoma ja metsään paennut karhu on erittäin vaarallinen. Usein tehtävät alkavat iltahämärissä, jolloin eläintä joudutaan etsimään pimeässä metsässä keinovalaistuksessa”, srva-ryhmässä toimiva sotkamolainen Taisto Koistinen sanoo.

Sivuttain liikkuvan karhukuvion osuma-alueen halkaisija on 17 senttimetriä. Kuva: Kari Lindholm

Vartiuksentien varrella sijaitseva Paltamon srva-rata on lajissaan Suomen pohjoisimpia. Se kokoaa metsästäjiä ja viranomaisia harjoittelemaan ammuntaa koko Kainuun alueelta.

”Kiväärin lisäksi radalla harjoitellaan myös haulikolla ja täyteisellä, joka toimii lyhyillä ampumamatkoilla”, riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Aaro Möttönen sanoo.

Kainuun karhukanta on paisunut viime aikoina voimakkaasti, sillä metsästys oli kolme vuotta tauolla pyyntiluvista tehtyjen valitusten takia.

”On vain ajan kysymys, milloin karhu jää auton tai junan alle. Meidän alueen läpi kulkee vilkasliikenteinen Viitostie ja Ouluntie sekä rautatie Kontiomäen kautta Ouluun. Karhuhavaintoja on tälle kesäkaudelle jo kymmenkunta.”

Srva-tehväville valikoituvat toimintaan sitoutuneet parhaat metsästäjät ja varmaotteiset koirat.

”Pitää olla kokenut, rauhallinen ja hyvä ampumaan. Srva-tehtävä ei ole koirien koulutustilaisuus, vaan koirien täytyy olla toimivia.”

Srva-toimijat kritisoivat piittaamattoman ajotavan aiheuttavan vaaratilanteita sekä metsästäjille että koirille, sillä tehtävät alkavat eläinonnettomuuspaikalta.

”Autoilijat eivät juuri vauhtia hiljennä, vaikka näkevät keltaliivisiä metsästäjiä tien varrella”, Taisto Koistinen sanoo.

Leijonanosan srva-tehtävistä aiheuttavat sorkkaeläimet. Etelä-Suomessa kärkisijaa pitävät valkohäntäpeurat, Pohjois-Suomessa hirvet.

”Loukkaantunut hirvikin on vaarallinen ja se voi hyökätä ihmisen päälle”, Koistinen huomauttaa.

Kun autoilija törmää suurpetoon, hirvieläimeen tai villisikaan, on hänen pysyttävä auton sisäpuolella.

Srva-radan kohtituleva karhutaulu saavuttaa ampujan muutamassa sekunnissa. Kokenut ampuja ehtii ampumaan tauluun 3-4 tähdättyä laukausta. Kuva: Kari Lindholm

”Missään nimessä ei saa nousta autosta. Hätävilkut päälle ja sen jälkeen soittamaan 112:een”, Aaro Möttönen ohjeistaa.

Onnettomuuspaikkaa lähin srva-ryhmä saa toimeksiannon poliisilta muutamassa minuutissa sen jälkeen, kun ilmoitus eläinonnettomuudesta on saapunut aluehälytyskeskukseen.

Suomessa suurpetoihin kohdistuvia srva-tehtäviä on 120–140 kappaletta vuosittain. Srva-tehtävien vuotuinen kokonaismäärä on 14 000–15 000.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.