Kaikki muu on hifistelyä – miksi makkara on niin ylivoimainen retkieväs?

Mikähän siinä on, kun lähes aina retkelle lähtiessä mukaan tarttuu makkarapaketti? Vaikka marketit pullistelevat erilaisia elintarvikkeita, grillimakkaraa on silti hankala päihittää. Makkara tuntuu olevan vakiotarjottava myös kaikenlaisissa ulkotapahtumissa.

Toisaalta se on helppo ymmärtää: makkara on kohtuullisen edullinen ja hyvin säilyvä, ihanan rasvainen ja suolainen tuote. Erityisen terveellinen se ei ole ja ehkä juuri siksi se maistuu monelle.

Lapsi saa makkarasta hyvin energiaa, jolla jaksaa tarpoa polulla eteenpäin. Makkaraa on helppo paistaa nuotiolla ja se lämmittää mukavasti kohmettuneita käsiä.

Eikä avotulikaan ole välttämätön. Omalle jälkikasvulle makkara maistui myös kylmänä, kun tulitikut eräällä laavuretkellä unohtuivat kotiin.

Jos kuitenkin kaipaa vaihtelua, listaan muutamia vinkkejä, mitä reppuun voi pakata kyrsän sijaan.

Karjalanpiirakka on ruokaisa eväs, jota on myös kiva lämmittää nuotion ritilällä. Myös pannukakku on aina taattu. Sitä voi höystää esimerkiksi pekonilla tai porkkanaraasteella, jos haluaa eväästä ruokaisan version.

Maapähkinävoi on mainio tuote: ei härskiinny lämpimässä ja sisältää hyviä rasvoja ja energiaa. Suosikkivariaationi voileivästä on kaurarieska maapähkinävoilla.

Helposti valmistuvat myös esimerkiksi nuudelit, joita voi täydentää särkisäilykkeellä.

Jos haluaa tuhdimpaa ruokaa, mutta ei jaksa värkätä retkikeittimien kanssa, ruokatermoksessa kulkee mukana vaikka lämmin lohikeitto.

Luonnossa voi toki kokata vaikka mitä, eräkokkaus on oma taiteenlajinsa. Vuosia sitten Karhunkierroksella tapasin oikeita hifistelijävaeltajia. Mieskaksikko oli pakannut mukaansa tuoretta valkosipulia sekä pienen leikkuulaudan sen hienontamista varten. Pelkkä ajatus niin jonninjoutavasta varustelusta sai hartioihini lisää hiertymiä.

Ihailen suuresti ihmisiä, jotka kuivattavat itse vaellusruokansa. Itse tyydyn suosiolla kauppojen tarjontaan. Parin euron pinaattipastakin on maastossa maistuva ruoka.

Jos kuljettava matka on lyhyt, eikä kantamusten paino häiritse, mikään ei estä pakkaamasta mukaan fiinimpää ateriaa.

Eräänä vappuna olimme mieheni kanssa nauttimassa kevättalven viimeisistä lumista Syötteen kansallispuistossa. Vastaan hiihti iloinen seurue ylioppilaslakit päässä. Repuistaan he kaivoivat kuohuviiniä, lohta, perunasalaattia ja pikkuleipiä.

Itsekin olen sen jälkeen raahannut autiotuvalle muun muassa uuniperunoita kylmäsavuporotäytteellä.

Nuotiolla käristetty makkara on kuitenkin on aivan kelpo eväs, kun ei jaksa hifistellä. Tärkeintä on nauttia tunnelmasta.