Etämetsänomistajan kuusikko harvennettiin ensimmäisen kerran 40-vuotiaana – katso kuvat ennen ja jälkeen

Hiljaisuus on ensimmäinen havaintoni metsäpalstastani. Noin 13-metristen kuusten latvukset ovat karanneet kovin ylös, ja rungoista törröttää kuivuneita oksanpätkiä. Yksikään lintu ei viserrä, yksikään orava ei rapistele. Aluskasvillisuutta ei juuri ole, sillä tiheässä kasvavien kuusten latvukset eivät laske valoa maan pinnalle saakka.

Kuusikko näyttää lavasteelta, josta pensaat, heinät ja muu kasvillisuus on unohdettu mutta jossa lattia on verhottu vihreällä sammaleella. Hyvänä puolena on sanottava, että metsässä on helppo kulkea.

Metsäpalstani sijaitsee Ristiinassa eli taannoisen kuntaliitoksen myötä Mikkelissä. Perintönä saamastani muutaman hehtaarin metsäpalstasta ei löytynyt hoitohistoriaa, kun sain sen haltuuni.

Otaksun, että maapohja on entistä peltoa. Tontin laidoille on kaivettu suuret kuivatusojat, sillä maasto on alavaa ja kosteaa. Milloin kuuset on istutettu, siitä ei ole tarkkaa tietoa. Sukulaisten kanssa on tullut puhuttua paljonkin mutta ei juuri metsäasioista, ja tällaisina hetkinä se kostautuu.

Yhtäkkinen vastuu metsästä ja sen hoidosta tuntuu kaltaisestani harrastajametsänhoitajasta kovin painavalta. Mutta sen verran havaitsin Suomen metsäkeskuksen järjestämän Metsänhoidon ABC -kurssin käyneenä, ettei kuusikkoa ole koskaan harvennettu.

Siitä, onko palstalla aikanaan tehty taimikonhoitoa, minulla ei ole aavistustakaan.

Tältä ristiinalaisella metsäpalstalla näytti syyskuussa 2017, kun etämetsänomistaja Tiina Tenkanen kävi katselemassa sitä. Kuva: Sari Gustafsson

Oli UPM:n metsäasiakasvastaava Roni Venäläisen ansiota, että ryhdyin hoitamaan kuusikkoani. Asun Helsingissä 200 kilometrin päässä palstalta enkä pääse käymään metsässäni kuin harvoin. Kuulun niihin lukuisiin etämetsänomistajiin, jotka joutuvat teettämään metsänhoitotyöt muilla. On vain luotettava siihen, että työt tulevat tehdyksi sovitusti.

Korjuujälkeä olisi hyvä päästä tarkastamaan mahdollisimman pian hakkuun jälkeen, mutta siinä olen joutunut turvautumaan naapuripalstan omistajaan. Hän asuu Mikkelissä, tekee metsätyöt pitkälti itse ja niillä reissuillaan vahtii myös sitä, mitä minun palstalleni kuuluu.

UPM:n Venäläinen otti oma-aloitteisesti minuun yhteyttä ja tarjoutui maastokäynnille mahdollisen kaupanteon merkeissä. Ristiinassa UPM:n Pelloksen havuvaneritehdas on seudun suurin työllistäjä.

Metsäkatselmuksessa Venäläinen vahvisti havaintoni siitä, ettei kuusikkoa ollut koskaan harvennettu. Tiheästi kasvaneet kuuset olivat joutuneet taistelemaan valosta, ja elävä latvus oli karannut korkealle. Venäläinen ehdotti ensiharvennusta, jolloin puut saisivat lisää tilaa ja rungot pääsisivät tukevoitumaan.

Kaupat sovittiin heinäkuussa 2017 maastokäynnin jälkeen. Vuoden 2019 tammikuussa maaperä oli sen verran jäässä, että moto ja ajokone pääsivät hakkuulle.

Jonkin verran palstalta poistettiin lahoa kuusta, mutta kuitupuun lisäksi sieltä kertyi myös tukkia. Korjuuraportin mukaan kuuset olivat keskimäärin 37-vuotiaita, ja niiden keskimääräinen rinnankorkeusläpimitta oli 15,5 senttimetriä. Muutamat puut olivat raivanneet itselleen elintilaa ja päässeet hyvään kasvuun, kun taas toiset olivat jääneet luonnonvalinnassa kitukasvuisiksi.

Keskimäärin puut olivat noin 13,5 metriä pitkiä ja kasvoivat noin 2–2,5 metrin etäisyydellä toisistaan.

Kesäkuussa 2019 samalla palstalla näytti tältä. Viivästynyt ensiharvennushakkuu oli saatu tehdyksi tammikuussa. Kuva: Sari Gustafsson

Metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta arvioi puhelimessa, että palstani ensiharvennus oli jäänyt kovin myöhäiseksi.

”Ensiharvennus on tärkein harvennus”, Remes muistuttaa.

Kysyn, mistä kokematon metsänomistaja voi tietää, milloin on ensiharvennuksen aika. Remes kertoo, että yhtenä mittarina voi pitää kuusen elävän latvuston osuutta.

”Ensiharvennus on hyvä tehdä silloin, kun elävän latvuston osuus puun pituudesta on noin 60 prosenttia tai kun kuusikon valtapituus eli suurimpien kuusten pituus on noin 13 metriä.”

Koska kuusikkoni puiden rinnankorkeusläpimitta oli jo keskimäärin 15,5 senttiä, Remes arvioi metsän siirtyneen ensiharvennuksen jälkeen suoraan varttuneeksi kasvatusmetsäksi.

Nyrkkisääntönä Remes pitää sitä, että jos metsää kasvatetaan tasaikäisenä, eteläisessä Suomessa ensiharvennus tehdään ennen kuin puut ovat 30-vuotiaita. Pohjoisempana ensiharvennuksen aika on noin kymmenen vuotta myöhemmin.

Ensiharvennus on alaharvennusta ja laatuharvennusta, jossa pienet ja heikkokuntoiset puut otetaan pois. Jos kuusta on hehtaarilla keskimäärin 1 800 runkoa, harvennuksessa jätetään noin 1 000 runkoa hehtaarille.

Jos palstalla on jätetty tekemättä myös taimikonhoito, ensiharvennus on hyvä tehdä, kun puusto on 10–11 metrin valtapituudessa.

”Jos taimikko on jätetty hoitamatta, siihen on kasvanut lisää puuta luontaisesti. Noin 2 000 rungon hehtaaritiheydessä puu ei mahdu järeytymään”, Remes kertoo.

Harvennuksessa puut vähennetään tällöin 1 400 runkoon. Liian voimakasta harvennusta ei voi tehdä kerralla, sillä se voi aiheuttaa metsälle tuhoja.

Harvennuksen jälkeen kuusilla on tilaa kasvaa ja vankistua seuraavaa hakkuuta varten. Leimikosta saatiin kuitupuuta ja tukkia yhteensä 375 kuutiometriä, mistä kertyi puunmyyntituloja noin 15 000 euroa. Kuva: Sari Gustafsson

Kuusikolle voisi Remeksen mukaan tehdä ensiharvennuksen jälkeen kaksi harvennuskertaa ennen päätehakkuuta. Poikkeuksena ovat alueet, joissa tavataan juurikääpää. Esimerkiksi Uudellamaalla, Lounais-Suomessa ja Hämeessä on suuria alueita, joissa juurikääpää on runsaasti, jopa neljäsosassa kuusista.

Vaikka kaadettujen puiden kannot käsiteltäisiin juurikäävän torjunta-aineella, se ei Remeksen mukaan tehoa aukottomasti.

”Näillä alueilla pyritään yhteen harvennuskertaan, jotta juurikäävän itiöt eivät leviäisi saastuneiden puiden kannoista terveisiin puihin. Kun korjuu tehdään talvella, itiöt eivät leviä ilmassa. Silloin saa parhaan lopputuloksen metsän terveyden kannalta”, Remes neuvoo.

Hänen mukaansa juurikääpäalueilla kuusikon voi antaa kasvaa 16 metrin keskipituuteen ennen ensiharvennusta, jolloin seuraava hakkuu onkin jo uudistushakkuu.

Kuinka mahtaa käydä leimikon puunmyyntitulojen jatkossa, jos ensiharvennus myöhästyy?

”Pienehkö viive ei ole vielä kohtalokas, ja tappiota on vaikea arvioida”, Remes sanoo. Hänen mukaansa ensiharvennuksen huomattava viivästyminen voi viedä pahimmillaan 40 prosenttia metsänomistajan puutuloista yhden puusukupolven ajalta. Taloudellista tappiota koituu siitä, etteivät rungot pääse järeytymään. Puiden kasvunopeus hidastuu liian tiheässä, ja kiertoaika taimikosta päätehakkuuseen pitenee.

”Jos metsänomistaja haluaa optimoida tulonsa, niin toisessa harvennuksessa kannattaisi käyttää yläharvennusta. Se edellyttää sitä, että ensiharvennus on tehty ajoissa ja puusto säilynyt terveenä.”

Toisessa harvennuksessa poimitaan isoimpia runkoja noin 80–100 kappaletta hehtaarilta. Kasvamaan jätettäville puille raivataan tilaa siten, että ne ovat reilun kolmen metrin päässä toisistaan.

Liian tiheässä kasvaneet puut ovat usein honteloita, ja niiden juuristo on kehittynyt vaillinaisesti. Sen takia tiheässä kasvaneet puut ovat harvennuksen jälkeen tavallista herkempiä metsätuhoille.

Harvennuksen jälkeen puiden on tultava toimeen ilman lähipuiden suojaa. Jos lunta kertyy epätasapainoiseen latvukseen, runko saattaa painon alla taipua ja katketa.

Myös tuulituhojen riskit kasvavat, kun tiheässä kasvaneiden puiden juuristo ei ole päässyt kehittymään eikä runko järeytymään.

Omia aikojaan kasvamaan unohdetun nuoren kuusikon ongelmana voi olla myös maaperän ravinne-epätasapaino, jos taimikon kuntoa ei seurata. Ravinne-epätasa­paino voi johtaa kasvu- ja laatutappioihin.

”Ravinnetasapainoa kannattaa seurata jo taimikkovaiheessa, sillä sen voi korjata terveyslannoituksella”, Remes muistuttaa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2019.

• Ensiharvennus vaikuttaa merkittävästi puuston tulevaan arvokasvuun. Puut kasvavat hyvin, kun ne saavat riittävästi kasvutilaa ja ravinteita.
• Ensiharvennuksen puunmyyntituloihin vaikuttaa merkittävästi se, miten puustoa on hoidettu taimikkovaiheessa.
• Harkittaessa ensiharvennuksen parasta ajankohtaa Suomen metsäkeskuksen johtava asiantuntija Markku Remes suosittelee tutustumaan Tapion metsänhoidon suosituksiin ja niiden taulukoihin.