Hiilensidontamarkkinan tiellä on esteitä, jotka on raivattava – MTK: Valtio tarvitsee läpinäkyvyysrekisterin
”Markkinat muuttuvat. Yritys ei kohta saa rahoitusta, jos se ei voi todistaa hiilineutraaliuttaan.”Tilaajalle
Ilmakehätieteiden tutkimusasemalla Juupajoen Hyytiälässä mitataan puiden ja ilmakehän vuorovaikutusta. Kuva: Jukka HämäläinenMiten hiilimarkkinat saadaan toimimaan, kysyttiin MTK:n järjestämässä hiilensidontaseminaarissa. Yhden mallin esitti Arbonics-yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja Kristjan Lepik.
”Esimerkiksi hollantilaiset ovat hyvin ympäristötietoisia, mutta heillä on vähän metsiä. Suomessa taas on paljon metsää. Siksi hollantilaiset hiilipäästöjä tuottavat yritykset ovat valmiita maksamaan hiilensidonnasta suomalaisille metsänomistajille.”
Lepikin mukaan markkinat pakottavat yritykset huolehtimaan hiilensidonnasta.
”Markkinat ovat muuttuneet”, hän sanoi.
”Pankit voivat antaa vihreitä lainoja vastuullisille yrityksille. Jos voit todistaa, että yrityksesi pienentää hiilijalanjälkeä, korko alenee – ellet, korko nousee. Tai yritys ei kohta saa rahoitusta, jos se ei voi todistaa hiilineutraaliuttaan.”
Hiilensidonnasta metsänomistaja voisi saada korvausta vuosittain.
Toistaiseksi hiilimarkkinat eivät toimi. Harva hiilensidontaa markkinoiva yritys pystyy todistamaan poistavansa hiiltä ilmakehästä enemmän kuin tavanomainen toimija.
EU:n ympäristöyksikön johtaja Christian Holzleitner tähdensi, että hiilimarkkinoilla luotettavuus on kaiken A ja O.
”Meidän pitää tietää, kuinka paljon ja kuinka pitkään palveluntarjoaja sitoo hiiltä.”
Tähän tarvitaan monitorointia ja käytännön työkaluja, kuten digitaalista valvontaa satelliiteilla. Sertifiointi edellyttää myös laatukriteerien asettamista. Tämä on Holzleitnerin mukaan valtioiden tehtävä.
Holzleitner listaa sertifiointikelpoisiksi menetelmiksi hiilen pysyvän varastoinnin, hiiliviljelyn ja hiilen lyhyempiaikaisen sitomisen biomassaan.
Pysyvässä varastoinnissa ilmakehän hiiltä talletetaan maanalaisiin varastoihin, hiiliviljely voi olla metsän tai kasvien kasvattamista ja lyhyempiaikainen sitominen puurakentamista tai biomuovien valmistamista.
Toinen hidaste hiilikaupan kehittymisessä on se, kuka hiilenpoistoyksiköt omistaa. Suomessa valtio on ilmoittanut omistavansa ne.
Tämä ihmetyttää niin orastavia hiilimarkkinayrityksiä kuin maan- ja metsänomistajia. Hiilimarkkinoiden luotettavuus edellyttää, että kaksoislaskentaa ei tapahdu.
Hiiliseminaarin yleisössä aihe herätti paljon kommentteja. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Juhani Damski pystyi vain vahvistamaan nykytilanteen, mutta totesi sen johtuvan EU:n linjauksesta.
Vastikään työntekijänsä irtisanoneen Compensaten vastuullisuusjohtajana työskennellyt Niklas Kaskeala kehotti valtiota tutkimaan Indonesian ratkaisua, jossa valtio on jättänyt itselleen 20 prosenttia nieluista ja luovuttanut 80 markkinoille.
MTK esittää hallitusneuvottelijoille konkreettisia toimia hiilimarkkinan vauhdittamiseksi.
”Valtion pitäisi perustaa läpinäkyvyysrekisteri vapaaehtoisesti tuotetuille hiilenpoistumille”, MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila sanoi.
”MTK haluaa sellaiset hiilensidontamarkkinat, jossa yrittäjä saa sitomastaan hiilestä markkinahinnan, ja markkina-alue on vähintään Euroopan laajuinen.”
Hiilensidontaa pitää useiden alustajien mukaan lisätä.
”Globaalit hiilinielut ovat nyt 20 gigatonnia ja päästöt 40 gigatonnia. Puolet päästöistä jää ilmakehään. Jos päästöjä saataisiin vähennettyä 2 prosenttia ja nieluja lisättyä 2, vie 23 vuotta päästä hiilineutraaliuteen”, ilmakehätieteiden keskuksen johtaja Markku Kulmala laski.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
