Luomumarjan kerääjä ei välttämättä tienaa yhtään enempää kuin tavallisen marjan kerääjä

Luomu kiinnostaa kuluttajia ja on brändille hyväksi, mutta poimijalle marjojen myymisestä luomuna ei ole juuri etua. Keskimääräinen kerääjälle maksettu hinta on viime vuodet ollut luomumarjoista jopa muutamia senttejä per kilo alhaisempi.

Syytä ei tosin tarvitse etsiä kaukaa: vuonna 2022 lähes kaikki luomumarjoista myytiin metsästä marjayrittäjille roskaisena. Roskaisuus alentaa marjan arvoa ja puhdistettuna luomumarjasta voisikin saada ”arvonsa mukaisen” maksun.

Luomuna myytäviä luonnontuotteita voi kerätä vain luomuksi rekisteröidyistä metsistä. Koko maassa luomukeruualueita on oli viime vuoden lopulla noin 6,9 miljoonaa hehtaaria.

Pitkälle jalostetuissa erikoiselintarvikkeissa kuten viherjauheissa ja juomissa luomumerkintä on haluttu, joten myös luomumetsistä kerätystä kuusenkerkästä ollaan markkinoilla kiinnostuneita.

Metsänomistajilla jää kuitenkin vuosittain yli 530 miljoonaa euroa kuusenkerkistä saatavaa tuloa hyödyntämättä. Suomen metsistä voitaisiin kerätä yli 81 miljoonaa kiloa kuusenkerkkää – sekä luomua että tavallista – , mutta siitä kerätään tällä hetkellä vain prosentti. Kasvua vaarantamatta voidaan kerätä noin kolmannes kerkistä, jos vältetään ylintä latvaa ja kerätään tasaisesti eri puolilta.

Useiden eri tutkimusten ja analyysien mukaan yksi suurimmista ongelmista suomalaisten luonnontuotteiden koko potentiaalin hyödyntämisessä ja alan kasvussa on toimivan tukkujärjestelmän puute ja toimijoiden pienuus. Yritysten on hankala saada riittävästi raaka-aineita ja vastaavasti kerääjät ovat epävarmoja saako tuotteet myydyksi.

Kehitystä ja nostetta on kuitenkin havaittavissa. Luonnontuotelan toimialaraportin mukaan luonnontuotteisiin liittyvät yritykset ovat vuoden 2016 jälkeen toteuttaneet erilaisia investointeja ja liiketoimintaa parantavia toimenpiteitä noin 34,6 miljoonalla eurolla. Esimerkiksi Kiteelle on suunnitteilla ensimmäinen teollisen mittakaavan pakastekuivaamo, josta toivotaan vauhtia luonnontuotteiden jalostukseen.

Marjojen ja sienten ohella luonnontuotteita ovat muun muassa villiyrtit. Erikoisluonnontuotteiksi luokitellaan maanomistajan luvan vaativat tuotteet kuten kuusenkerkät, pakuri, pihka, koivunlehdet, männynkuori, jäkälä ja leikkohavut.

Jalostamalla metsästä kerättyjen tuotteiden arvo nousee heti. Jo kuivaamalla kuusenkerkkä asianmukaisesti voi sen arvo nousta monisatakertaiseksi. Erilaisissa tuotteissa kerkkää on usein vain pieni osa, joten sen arvokin on moninkertaistunut.

Suomalaiset luonnontuotteetkaan eivät ole turvassa maailmanpolitiikalta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti energian hintaa ja monilla luonnontuotealan yrittäjillä kustannukset nousivat. Myös esimerkiksi pakkausmateriaalien saatavuudessa on ollut haasteita ja pitkiä toimitusiakoja, mikä on väistämättä vaikuttanut alan yrityksiin.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan pandemian ja sodan takia viime vuosina haasteita on ollut myös kausityövoiman saatavuudessa. Vuosittain Ukrainasta on tullut 500–1000 kausityöntekijää, joista osa on kerännyt myös luonnontuotteita kuten marjoja ja kuusenkerkkää. Pitkittyneen sotatilan ja kiristyneen tilanteen vaikutus ulkomailta tuleviin kerääjiin todennäköisesti näkyy tänäkin vuonna.

Yksilötasolla luonnontuotteiden kerääminen voi olla erittäin kannattavaa. Jos kaikki ehdot täyttyvät, kerääjä saa myydä keräämiään tuotteita 15 000 euroon asti verottomana.

Kerääjiä ovat aktivoineet esimerkiksi 4H-yhdistykset, jotka ovat työllistäneet nuoria maakunnissa ja myyneet eteenpäin keruutuotteita. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa Yrittäjyyttä luonnosta -hankkeen tiimoilta osa nuorista on perustanut oman 4H-yrityksen keruutoimintaan.

”Kun työstä maksetaan kohtuullinen korvaus, nuorten mukaan saaminen onnistuu kyllä”, sanoo hankkeen projektipäällikkö Reetta Tupasela.

Sienten ja marjojen osalta tukkujärjestelmät ja kauppaverkostot ovat olleet olemassa jo pitkään. 2010-luvulla marjojen myynnin huippuvuodet olivat vuosikymmenen alussa, jolloin poimintatuloja kertyi vuosittain lähes 30 miljoonaa euroa. Eniten kerätään mustikkaa, puolukkaa ja lakkaa, mutta myös muun muassa pihlajanmarja, variksenmarja, mesimarja ja karpalo ovat Ruokaviraston tilastoissa mukana.

Viime vuosi oli poikkeuksellisen hyvä marjavuosi, joten vuonna 2022 poimintatuloa kertyi lähes 22 miljoonaa euroa ja reilu kolmannes siitä oli peräisin Länsi-Suomesta. Jää nähtäväksi, miten loppukevään kylmät säät vaikuttavat marjasatoon ja poimijoiden tuloihin tänä vuonna.