Suomalainen luonnontuote ei ole vastuullinen tuote, jos sen kerääjiä käytetään taloudellisesti hyväksi

Luonnontuotealalla on usein ongelma: mistä löytää riittävästi motivoituneita kerääjiä? Erityisesti jos tuotantoa ja keruumääriä halutaan kasvattaa, tarvitaan kerääjiäkin reilusti enemmän. Eräs ratkaisu on marjanpoiminnastakin tuttu ulkomainen kausityövoima.

Kustannusnäkökulmasta se voisi olla tehokasta ja helppo ratkaisu. Mutta entäs inhimillinen näkökulma?

On totta, että moni marjayrittäjistä ja kausityön tarjoajista hoitaa asiansa ensiluokkaisesti. Mukaan mahtuu kuitenkin myös niitä, joita ei ihmisoikeudet tai työntekijöiden hyvinvointi kiinnosta. Omavalvonta ei aina toimi, joten työvoiman hyväksikäyttöä on pyritty suitsimaan lainsäädäntötasolle asti.

Viime viikolla MT uutisoi osan ukrainalaisista jättäneen hakematta kausitöitä, koska kannustinloukkujen takia se ei ole taloudellisesti järkevää. Kuten Töitä Suomesta Oy:n toimitusjohtajan Riikka Koskinen artikkelissa sanookin ”eiväthän suomalaisetkaan työttömät lähde tiloille”.

Jos keräämällä saatava ansiotaso on niin pieni, että sitä ei kannustinloukkujen takia kannata tehdä ja kerääjiksi saadaan vain ulkomaista työvoimaa, jotain on pielessä. Vastuullisuuteen kuuluu myös sosiaalinen kestävyys ja kunnollinen palkka on osa sitä. Suomalaista kuusenkerkkää ei voida markkinoida vastuullisena tuotteena, jos sen kerääjiä käytetään taloudellisesti hyväksi.

Onni onnettomuudessa, että luonnontuoteala on vielä muotoutumassa. Vielä on aikaa siis juurruttaa keräämiseen vastuulliset käytännöt ja riittävä palkkataso – vaikka se vääjäämättä näkyisi lopputuotteen hinnassa.