Ville ja Kirsi tutkivat penkkatielle tehtyä riistapeltoa, joka on itänyt hiukan heikosti. Kokeilun tarkoitus on houkutella hirviä pois taimikoista. Kuva: Hannu Huttu
Pariskunta muutti Karkkilasta Suomussalmelle, osti 300 hehtaaria metsää ja vaihtoi uusiin ammatteihin
Kirsi Sahrman-Hauhia ja Ville Hauhia hankkivat Kainuusta tukikohdan metsästysretkilleen. Metsänhoidon, erästelyn ja mökin kunnostamisen myötä pari alkoi viihtyä Kainuussa yhä pidempiä aikoja muulloinkin kuin metsästyskaudella.Tilaajalle
Evästauko on metsäretkien kohokohta. ”Luonnossa eivät maailman murheet ole läsnä”, Ville ja Kirsi sanovat. Kuva: Hannu HuttuSinä päivänä ohikulkijoiden päät kääntyilivät. Nelikymppinen pariskunta harjasi kesähelteellä hiekkatietä!
”Olimme metsää lannoittamassa, kun säkistä repesi pohja ja lannoite levisi tielle. Lapioimme kokoon mitä pystyimme ja loput harjasimme tieltä parinsadan metrin matkalta talteen sankoihin”, Kirsi Sahrman-Hauhia ja Ville Hauhia tarinoivat.
Sattumus jos toinenkin on elävöittänyt pariskunnan arkea sen jälkeen, kun karkkilalaiset alkoivat katsella metsästysharrastukseensa Kainuusta tukikohtaa, jossa erästellä ja majoittua.
”Täältä Suomussalmen Ala-Vuokista valtion metsästysalueen rajanaapurista löysimme lopulta Joronjäljen, pienen, purkukuntoisen 50-luvun maatalon. Sen mukana tuli omaa lammenrantaa ja 14 hehtaaria metsää.”
Sellaiseen mittakaavaan Kainuussa oleskelun ja metsän omistamisen oli tarkoitus jäädä.
Jokivarsi pääsi suojeluun
Kumisaappaiden askelissa molskahtelee. Polku muuttuu märäksi, kun Hauhiat lähestyvät Outojoen rantaa.
Kirsi nostaa syliinsä Sagan, sileäkarvaisen noutajan pennun, josta pariskunta kasvattaa itselleen sorsa- ja kanalinnustuskaveria. Kotipihan vahdeiksi jäivät suomenpystykorva Hali ja karjalankarhukoira Viena.
”Kun ostimme Joronjäljen, asuimme 650 kilometrin päässä Uudellamaalla Karkkilassa, omakotitaloalueella metsän laidassa. Lenkitin siellä koiria ja haaveilin, että olisi ihanaa, jos voisin kulkea niiden kanssa omassa metsässä.”
Nyt toive toteutuu helposti. Koirien treenimaastot ovat lisääntyneet Joronjäljen 14 hehtaarista noin 300 hehtaariin, joista kaksi kolmannesta on kasvavaa metsää. Loput ovat pelto-, niitty-, pienvesi- ja suoalueita.
”Harrastus lähti niin sanotusti lapasesta”, Ville naurahtaa ja kiinnittää riistakameran joenrantapuuhun hirvien nuolukiven lähelle. Hän ounastelee, että kuviin voi tallentua hirvien lisäksi ahmoja ja metsäkauriita.
”Jokivarren rantapusikoissa viihtyvät myös metsäkanalinnut, ja on siellä nähty majaviakin. Alue on meillä määräaikaisessa suojelussa, koska se on monimuotoista tulvametsää ja kelpuutettiin ympäristötukikohteeksi.”
Ensioppi nettivideoista
Jokivarsi kuuluu Hauhioiden toiseen metsätilakauppaan.
”Innostuimme, kun UPM myi mökkimme lähistöltä 45 hehtaaria taimikkoa ja nuorta metsää, joiden välissä joki osin kulkee. Hankimme palstan sijoitusmielessä eläkerahastoksi.”
Oman metsän hoitaminen oli hienomekaanikolle ja sihteerimerkonomille uutta, sillä kummankaan suvussa ei omisteta metsää.
”Nettivideoiden avulla aluksi opeteltiin taimikonhoitoa”, Ville hymähtää.
Kirsi oli myös alkanut jo opiskella agrologiksi.
”Outojoen palstan ensimmäinen metsäsuunnitelma oli koulutyöni. Opettaja ihmetteli, miten siitä tuli niin hyvä, vaikka en ollut sellaisia aikaisemmin tehnyt. Mutta suunnitelmat olivat tulleet metsätilakaupoissa tutuiksi.”
Metsänhoidon, erästelyn ja mökin kunnostamisen myötä pari alkoi viihtyä Kainuussa yhä pidempiä aikoja muulloinkin kuin metsästyskaudella.
He alkoivat miettiä, voisiko Suomussalmella asua pysyvästi mutta vähän nykyaikaisemmin mukavuuksin kuin Joronjäljessä, jonne ei tule sähköä eikä juoksevaa vettä.
”Pakkasimme muuttokuorman, kun olimme ostaneet Ala-Vuokista 1940-luvun hirsitalon, josta taitaa tulla ikuisuusprojekti.”
Tuhat mottia kerrallaan
Porovaadin ja sen vasa jolkottelevat metsästä aukealle. Niitä houkuttelee riistapelto, jonka Ville on kylvänyt turvekankaalle kaivetulle penkkatielle.
”Alue on ollut hirvien laidunaluetta. Ajattelin, että pahimmalle syöntiajalleen ne tulisivat tänne ja vanhoille suopelloille eivätkä menisi taimikkoon tekemään tuhoja.”
Villen metsäosaaminen on edennyt pitkälle alkuajoista, sillä omat metsät saivat hänet opiskelemaan uuden ammatin.
Metallimiehestä tuli ensin metsuri ja metsäyrittäjä, sitten metsätalousinsinööri. Nykyään hän mittailee koealoja Metsäkeskuksen neuvojana.
”Metsuriopintoihini sain hyvän harjoittelukohteen, kun ostimme mökin naapurista 155 hehtaarin tilan, jossa oli yli 50 hehtaaria taimikonhoitorästejä.”
Raivaussaha on ainoa työkalu, jonka metsänomistaja Villen mielestä välttämättä tarvitsee.
”Tosin Villellä itsellään on traktori, tukkikärry, klapikone ja valtava peräkärry”, Kirsi nauraa.
Hakkuut Ville antaa mieluiten motolle. Moottorisahalla hänelle riitti yksi ”hirveä urakka 700 metrin talvitieuran avaamisessa”.
”Hakkuissa pyrimme käsittelemään kerralla isompia kokonaisuuksia tavoitteenamme tuhannen motin kertymä. Sen myötä osa hakkuista vähän viivästyy ja osa aikaistuu, mutta kokonaisuus on taloudellisesti kannattavin”, Ville kertoo.
”Koneiden tuonti maksaa aina jonkin verran, ja isosta leimikosta saa paremman hinnan kuin pienestä. Yli 500 motin leimikosta voi saada euron enemmän kiintokuutiometriltä. Isommat kohteet myös kiinnostavat puunostajia.”
Saga-pentu retkeili Kirsin kanssa sillä välin, kun Ville harvensi männikköä. Kirsi osallistuu istutuksiin ja maisemanhoitoon ja vastaa tilan kirjanpidosta. Kuva: Hannu HuttuMetsää pitää säästääkin
Päivän metsäkierrokseen kuuluu evästauko. Kirsi ja Ville istahtavat kivelle 80-vuotiaaseen männikkörinteeseen.
”Alkaa kypsyä”, Kirsi maistaa varvikosta mustikkaa. Suomussalmella hän teki aluksi pätkätöitä esimerkiksi kyläkaupalla, mutta nykyään hänellä on vakituinen työ luonnonmarjoja jalostavassa yrityksessä.
Hän on kouluttautunut paitsi agrologiksi myös luonnontuotejalostajaksi ja keruutuoteneuvojaksi.
”Ville katsoo metsiämme hakkuu- ja hoitosilmillä ja minä virkistyskäytön. Tavoittelen metsää, jossa voisin vetää marja- ja sieniretkiä.”
Metsänhoitoa pari suunnittelee myös metsästyksen näkökulmasta – sekä harrastajina että matkailuyrittäjinä. Joronjäljen ja parin muun metsätilan mukana heille tuli rakennuksia, joita he nykyään vuokraavat metsästysmatkailijoille. Ympärillä avautuu valtion maita, joille voi saada metsästyslupia.
”Jos haluaa metsästää maillaan, metsänhoidon täytyy olla monipuolista. Kaatamisen lisäksi metsää pitää pystyä säästämään”, Ville miettii.
Eläimiä hän ajattelee erityisesti taimikonhoidossa jättämällä suojatiheikköjä. Puronvarret säästyvät lisääntymispaikoiksi, ja männiköihin saa kasvaa lehtipuita aluspuiksi. Jos kuusia ilmestyy, niitäkin saa jäädä mäntyjen sekaan eläimille suojapuiksi.
”Koko ajan haemme tasapainoa metsätalouden ja virkistyskäytön välillä. Omatkin metsästysreissut saattavat usein mennä marjastukseksi tai sienenkeruuksi, ja retkeilemme paljon sukulais- ja tukilasten kanssa.”
Lainarahalla sijoittajaksi
”Bä-ää”, kuuluu kotiniityltä, kun Ville, Kirsi ja Saga palaavat metsästä. Kymmenen kainuunharmaslammasta hoitaa heidän kanssaan maisemaa eli syö pensaikkoa ja niittykasveja. Osaa kylän pelloista Ville ja Kirsi pitävät avoimina niittämällä.
”Leipämme tulee monesta purosta: palkkatöistä, kasvisten myymisestä, maisemanhoidosta, mökkivuokrauksesta ja metsätaloudesta.”
Suurimman osan metsistään pari on ostanut lainarahalla. Nopeita tuottoja he eivät metsäsijoituksistaan odota.
Maltillisin toivein ja tavoittein pari myös lähti etelästä pohjoiseen. Omakotitalonsa Karkkilassa he antoivat vuokralle ja jättivät siten paluulle takaportin.
”Ajattelimme, että viisi vuotta voimme kokeilla Kainuuta.”
Menossa on seitsemäs vuosi.
Metsien mukana Hauhiat ostivat vanhoja peltoja ja niittyjä, joista he huolehtivat nyt kainuunharmasten kanssa. ”Perinnemaisemien hoito on työlästä mutta palkitsevaa.” Kuva: Hannu HuttuKirsi Sahrman-Hauhia ja Ville Hauhia
Ikä: Kirsi 48, Ville 46
Kotikunta: Suomussalmi
Koulutus: Kirsi on sihteerimerkonomi, agrologi ja keruutuoteneuvoja, Ville mekaanikko, metsuri-metsäyrittäjä ja metsätalousinsinööri
Työ: Kirsi on Kiantama Oy:n myyntiassistentti ja verkkokauppavastaava, Ville maa- ja metsätalousyrittäjä ja Metsäkeskuksen metsäneuvoja
Metsät: noin 300 hehtaaria pääosin nuorta mäntymetsää kahdeksalla eri tilalla Suomussalmen Ala-Vuokissa
Harrastukset: eränkäynti koirien kanssa, kalastus, maisemanhoito, luontokuvaus ja paikallinen yhdistystoiminta
Kirsin ja Villen vinkit
1. Osta metsää realistisesti metsätalous edellä, ei pelkästä omistamisen ilosta.
2. Pyri ostamaan alueita läheltä toisiaan. Se helpottaa metsänhoitoa.
3. Hanki hyvä raivaussaha, se on metsänomistajan tärkein työkalu.
4. Selvitä ja käytä yhteiskunnan tukimuotoja kuten Kemera- ja ympäristötukia.
5. Hyödynnä kaikkia oman metsäsi antimia: rakennus- ja polttopuita, marjoja, sieniä, villiyrttejä, riistaa ja kalaa.
6. Ota huomioon vesistönsuojelu ja luonnon monimuotoisuus pienissäkin kohteissa. Jopa yksittäiset pensaat voivat olla ratkaisevia esimerkiksi lintujen pesinnälle.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2022.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
