Kirjanpainajatuhon voi tunnistaa jo ennen kaarnavaurioita – etsi metsässä näitä merkkejä

Kirjanpainajatuhon tunnistaa varhaisimmassa vaiheessa kuusen runkoa pitkin valuvista kirkkaista pihkanoroista. Pihkasta tietää senkin, miten kauan aikaa sitten kirjanpainaja on iskeytynyt kuuseen. Ajan myötä pihka muuttuu valkoiseksi.

Myös pienet reiät ja sahanpuru kuusen juurella kertovat, että kirjanpainaja on iskeytynyt puuhun. Niitä ei kannata kuitenkaan etsiä ainoana merkkinä.

”Tuuli ja sade kuljettavat sahanpurun nopeasti pois”, huomauttaa Maanmittauslaitoksen tutkimuspäällikkö Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa.

Myöhemmin merkit kirjanpainajasta näkyvät muuallakin puussa. Kellastunut latvus kertoo, että ravinteiden kulku kuusen rungossa on häiriintynyt.

”Kirjanpainajan toukat kaulaavat kuusen eli syövät nilan koko rungon ympärysmitalta”, Lyytikäinen-Saarenmaa kertoo. Kun kaarnan alla oleva nila on syöty, ravinteet ja vesi eivät kulje juurista latvaan.

Pitkälle edenneen kirjanpainajatuhon tunnistaa irtoavasta kaarnasta. Kuva: Kari Salonen

Kirjanpainajat ovat olleet jatkuva ongelma Helsingin keskuspuistossa vuodesta 2019 lähtien. Vuonna 2020 tuhopuita oli 14 hehtaarilla. Viime kesänä niitä oli jo noin 40.

Kaupunkiympäristön hoidosta huolehtivan Staran vastaava luontomestari Antti Kurkaa kertoo, että kuolleita puita viedään vuosittain pois noin 100–200.

”Me emme työskentele luonnonsuojelualueella. Puut kaadetaan vain polkujen vierestä, missä niistä voi aiheutua vaaraa ulkoilijoille”, Kurkaa sanoo.

Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa esittelee kirjanpainaja-ansaa. Kuva: Kari Salonen

Ansaan kerääntyi vuorokaudessa noin 80 kirjanpainajaa. Joukossa on myös yksi kuusentähtikirjaaja. Kuva: Kari Salonen

Maanmittauslaitos tutkii keskuspuistossa, miksi kirjanpainajatuhot runsastuvat joillain kohteilla ja mikä sen aiheuttaa. Tutkimuksen apuna on perinteisiä kirjanpainaja-ansoja sekä drooneja.

Kirjanpainaja-ansan toimintaperiaate on yksinkertainen. Feromoni houkuttelee kirjanpainajat ansan luo, missä ne tuoksusta huumaannuttuaan törmäävät ansan seiniin. Sitten hyönteiset tippuvat ritilän läpi suppiloon ja jäävät sinne nalkkiin.

”Ansat tarkastetaan kerran viikossa”, kertoo Maanmittauslaitoksen tutkimusprofessori Eija Honkavaara.

Jos ansaan jääneitä kirjanpainajia ei poista sieltä säännöllisesti, niiden lajitoverit haistavat kuolleet hyönteiset, eivätkä enää mene ansojen luo.

Ansa on tyhjennetty juuri maastoretkeämme edeltävänä päivänä. Silloin saaliiksi tuli 180 kirjanpainajaa. Siitä huolimatta ansassa on jo vuorokauden kuluttua 80 kirjanpainajaa.

”Eilinen päivä oli lämmin. Kirjanpainajat parveilevat heti enemmän”, Lyytikäinen-Saarenmaa kertoo.

Tutkimuksessa käytettävät droonit havaitsevat kuusissa tapahtuvat muutokset nopeammin kuin ihmissilmä. Pienetkään värimuutokset eivät jää niiltä huomaamatta.

Paikan päällä lennätettävän droonin lisäksi puita tutkitaan robodrooneilla, joita voi ohjata etäyhteydellä.

Droonia saa lennättää keskuspuistossa korkeintaan 50 metrin korkeudessa. Helsinki-Vantaan lentoasema rajoittaa lennättämistä. Kuva: Kari Salonen

Suomessa pahimpia kirjanpainaja-alueita ovat tällä hetkellä Uusimaa, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala. Vielä pari vuotta sitten tuhoja havaittiin pohjoisimmillaan Kainuussa, mutta nykyään havaintoja on Rovaniemellä saakka.

”Pohjois-Karjalassa on jo vakavia tuhoja esimerkiksi Kolin kansallispuistossa”, Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa sanoo.

Hän arvioi, että Etelä-Ruotsin kaltaisia tuhoja nähdään Suomessa noin kymmenen vuoden kuluttua. Keski-Euroopan mittaviin tuhoihin varautumisaikaa on 20–30 vuotta.