Merkit viittaavat UPM:n vetäytyvän pikkuhiljaa Suomesta, tutkija sanoo

UPM:n on sulkenut kannattamattomia tehtaitaan tasaiseen tahtiin. Parhaillaan se pohtii vaneriliiketoimintansa jatkoa, mitä voi pitää huolestuttavana Suomen kannalta.

”Tämä on aika merkittävä muutos UPM:ltä, kun vaneria on tähän asti pidetty sen yhtenä ydinliiketoimintana. Näen tässä merkkejä siitä, että UPM vetäytyy pienin askelin ja entistä enemmän Suomesta”, toteaa Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Esa-Jussi Viitala.

UPM on Euroopan suurin vanerin valmistaja. Yhtiöllä on Suomessa kolme vaneritehdasta ja yksi viilutehdas. UPM:n neljäs vaneritehdas sijaitsee Virossa.

UPM ilmoitti syyskuussa selvittävänsä mahdollisuutta irrottaa vaneriliiketoimintansa erilliseksi yhtiöksi, joka voitaisiin myydä tai listata pörssiin.

Viitala arvelee, että taustalla vaikuttavat useat ja osin ristiriitaiset syyt. Yksi niistä on koivutukin heikentynyt saatavuus ja kohonnut hinta. Myös havutukkien hinnat huitelevat korkealla.

Toinenkin syy juontaa Venäjän hyökkäyssodasta. Venäläinen vaneri on poistunut EU:n markkinoilta, mutta sodan jälkeistä tilannetta on vaikea arvioida. Siitä voi seurata raju ylitarjonta.

UPM:n kannalta vanerin eriyttäminen onnistuisi, sillä sen osuus yhtiön liiketoiminnasta on verraten pieni. Se ei siten vaikuttaisi merkittävästi konsernin toimintaan tai taseeseen.

”Toisaalta vanerin valmistus on ollut yksi konsernin kannattavimmista liiketoiminta-alueista, jonka pääoman tuotto on ollut viime vuosina suhteellisen korkea ja tasainen, 15–20 prosenttia”, Viitala muistuttaa.

”Se on enemmän, kuin paljon julkisuutta saaneen Saksan Leunan hankkeen biokemikaaliliiketoiminnan sijoitetun pääoman tuottotavoite. Kyseinen hanke on muutenkin riskialtis”, toteaa Viitala Luonnonvarakeskuksen suhdanne-ennusteessa.

Koivutukkien riittävyys on yksi vanerituotannon ongelmista. Kuva: Marita Waenerberg

Viitala näkee UPM:n vaneriteollisuuden eriyttämisessä mahdollisuuksien lisäksi merkittäviä riskejä.

”Suomen kansantalouden kannalta suurin riski lienee se, että korkealaatuisen koivuvanerin tuotantoon liittyvä tietotaito ja lopulta myös itse tuotanto tai valtaosa siitä siirtyisivät Suomen ulkopuolelle halvemman kustannustason maihin.”

Niin voisi käydä, jos ulkomainen yhtiö ostaisi pörssissä noteeratun uuden vaneriyhtiön tai se päätyisi opportunististen pääomasijoittajien käsiin.

”Nykyisellä havutukin hintatasolla havuvanerin tuotannon säilyminen Suomessa on vieläkin epävarmempaa”, toteaa Viitala.

Kotimaisen havuvanerin tuotannon vaikeuksia kuvastaa Metsä Woodin ilmoitus Suolahden vaneritehtaan sulkemisesta vuoden 2026 loppuun mennessä.

Tehtaan korvaaminen kertopuuta valmistavalla tuotantolaitoksella merkitsee käytännössä yhtiön vetäytymistä havuvanerin myynnistä kannattavuusongelmien vuoksi.