Hirvijahti kruunaa syksyn – tänä vuonna tosin vähäisillä lupamäärillä

Syksyn jahtikausi on edennyt sorsastuksen ja jänisjahdin kokemusrikkaiden eräelämysten myötä huipennukseensa, hirvenmetsästykseen. Kukin seura ratkaisee jahtiin lähdön ajankohdan lain asettamissa rajoissa oman tilannearvionsa mukaisesti. Oman seurani hirvijahdin aloitus koittaa lokakuun puolivälissä. Riistakameroiden otokset metsästysalueen asukeista kertovat, että tyhjään metsään ei porukan jäsenten tarvitse passipaikalle asettua eikä koirien lähteä hakemaan. Lupia on saatu alueelle kuitenkin aiempaa selvästi vähemmän. Hirvenmetsästys alkoi tällä jahtikaudella aiempaa pienemmällä lupamäärillä eri puolilla Suomea.

Liekö mikään runsaslukuisista riistalajeistamme niin tarkasti kontrolloitu ja säännelty kuin hirvi. Luken kanta-arvioiden ja riistaneuvostojen päätösten pohjalta hirvikannan rakennetta käännetään metsästystä kohdentamalla aina sinne suuntaan, mihin tilanne näyttää vaativan.

Kannan elinvoimaisuudesta ei tarvitse huolta kantaa, kun ekologisesti ja taloudellisesti kestäväksi hirvien talvikannan suuruudeksi on arvioitu 60 000 hirveä. Luken arvio hirvikannan koosta oli viime talvena 77 000 yksilöä. Lupamääriä veivaamalla hirvikantaa heilautetaan parissa vuosikymmenessä kymmenillä tuhansilla. Kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan 1970-luvulla hirvien talvikannan koko oli noin 40 000, määrä oli 2000-luvun taitteessa huimat 140 000. Siinä kohtaa metsänomistajien kipuraja ylitettiin jo siinä määrin, että alaspäin tultiin tuntuvasti. Kunnes taas lupamääriä vähennetään ja kantaa vahvistetaan.

Hirvi on taloudellisesti katsoen lähinnä haittaeläin. Se aiheuttaa sekä valtiolle että yksityisille henkilöille vahinkoja, rahassa ja hengessä mitattavia. Kannan sopivasta koosta vallitsee siihen nähden ihmeen suuri mielipiteiden hajonta. Toki metsästetyn hirvenlihan arvo mitataan kymmenissä miljoonissa euroissa. Lisäksi hirvenmetsästyksellä on tutkitusti suuri sosiaalinen arvo, liikuttaahan se metsiin arviolta satatuhatpäisen joukon harrastajia.

Lupamääristä ja kannan koosta päätettäessä vähiten kuunnellaan sitä, joka maksaa suurimman hinnan hirvien ylläpidosta – maanomistajaa. MT Metsän lukijakyselyssä noin 1600 vastaajasta yli puolet pitää tämänhetkistä hirvikantaa liian suurena. Metsäsomistajien keskuudessa alueellisten riistaneuvostojen asettamia tiheystavoitteita pidetään usein kohtuuttomina.

Metsänomistajien tilannetta helpottaisi jo se, että hirvenmetsästystä kohdennettaisiin talvehtimisalueille ja toteutettaisiin niin myöhään, että niille asettuneisiin tihentymiin saataisiin helpotusta. Se on keino, joka olisi toteutettavissa saman tien. Metsästysseurat toimivat maanomistajan vuokralaisina ja yhteistyön toivotaan jatkuvan mutkattomasti vuodesta seuraavaan. Valmius avoimeen keskusteluun käytännöistä on varmasti olemassa.