Takinkäännön maailmanennätys: Purran persut olivat ilmastohumpan seinäruusuja mutta nyt he hehkuvat tuulivoimatangon pyöritettävänä

Vaaleissa voitokkaat kokoomus ja perussuomalaiset ovat uuden hallituksen pilarit. On aivan oikein, että he kantavat vastuuta vuorollaan.

Voittajaleirissä odotus näkyy: nyt muuttuu meininki. Väistyvät puolueet ovat realistisempia: luulette vain, että tuo hallitusohjelma toteutuu sellaisenaan. Väistyvät ovat kokemusasiantuntijoita. Eivät hekään tilanneet pandemiaa ja sotaa. Petteri Orpo on onnekas, jos puoletkin kirjatusta realisoituu. Suomi jakautuu: mikä muuttuu – ja millaiseksi?

Maatalouden, maaseudun ja ruokajärjestelmän muutokseen ladattiin paljon odotuksia. Perussuomalaiset lupasivat pudottaa tuotannon kustannuksia, pysäyttää typerän ilmastopolitiikan, parantaa kannattavuutta, häätää luonnonsuojelijat metsistä ja tehdä turpeesta taas uusiutuvan. Kokoomuksella oli realistisempi ote ja sellainen ohjelman maatalousosiosta tuli. Lyhyt linjaus lähtee viime eduskunnan viime metreillä hyväksymän parlamentaarisen komitean työn toimeenpanosta. Paljon painoa pannaan elintarvikemarkkina- ja hankintalakien uudistukselle ja elintarvikekaupan valvonnalle. Erityisenä tavoitteena on markkinatiedon tilastointi ja avoimuus.

Ihan uutta ei ole, että kauppaa yritetään taltuttaa lakeja laatimalla. Aika moni edeltävä ministeri on tullut lyöneeksi päänsä supermarketin pihamäntyyn. Kaiken urheilusta oppimansa sitkeyden saa käyttää myös tuleva ministeri Sari Essayah. Hankkeelle on syytä antaa täysi tuki. Kristillisten neuvottelijat tosin jo somettivat, että ministeriön virkamiehet vatuloivat ja heitä pitää viskellä niska-perse-otteella liikkeelle. Loukkaannuin ihan liittoni jäsenten puolesta.

Vakka-Suomessa sanotaan, että ”meinaamissi ei killata”, kun tarkoitetaan, että hyvät aikeet ovat kaukana todellisuudesta. Maatalousosan teksti on vähän kuin yläkoululaisen aineesta, johon on kerätty silppua Wikipediasta. Hallitus kertoo johtavansa tiedolla, mutta esimerkiksi Luken tuore Ruokavisio 2040 ei paistanut ohjelmasta, ministeriön omasta ennakkovalmistelusta puhumattakaan. Perusjuoni on keskittyä raaka-aineen tuottamiseen.

Ohjelman kiintoisimmat maaseutua koskevat osat löytyvät ilmasto- ja energiapolitiikasta. Biokaasu mainitaan laskujeni mukaan kuudessa eri kohdassa. Polttonesteiden hintajarru näyttää johtavan vihreiden kompensaatioiden etsimiseen maataloudesta ja maankäytöstä. Kansallinen metsästrategia pannaan käytäntöön, mutta hiilinieluja varjellaan metsänhoitoa pehmentämällä.

Isossa kuvassa ohjelma on sukua 50-luvun teollistamiskomitean työlle. Välttämättömän vihreän siirtymän voimalla syntyy poliittisen takinkäännön maailmanennätys. Seitsemän viikkoa sitten Purran persut istuivat ilmastohumpan seinäruusuina muita arvostelemassa. Nyt perusväki hehkuu suomalaisen tuulivoimatangon pyöritettävänä. Järki näyttää voittavan parhaankin propagandan. Isänmaan onneksi.

Kirjoittaja on Agronomiliiton toiminnanjohtaja.