Ruotsi törmäsi tukkipulaan – sahalinjoja seisoi vuoden lopulla

Useat sahat Ruotsissa ovat joutuneet rajoittamaan tuotantoaan tukkipulan takia varsinkin viime vuoden loppupuolella. Tukkeja ei ole riittänyt, vaikka hinnat ovat olleet korkealla.

Halvan kruunun tuomasta kilpailuedusta huolimatta sahatavaran tuotanto laski Ruotsissa viime vuonna kuusi prosenttia alhaisimmalle tasolle kahdeksaan vuoteen. Laskua selittää sahatavaran kysynnän maailmanlaajuinen pudotus, mutta sahaaminen väheni myös raaka-aineen vähyyden takia.

Ruotsin metsähallituksen kuukausitilastot kertovat kutistuneista raaka-ainevarastoista. Yhteenlaskettu tukki- ja kuitupuuvarasto ei ole ollut yhtä alhaalla viiteen vuoteen.

Ruotsin metsäteollisuuden etujärjestön Skogsindustriernan analyytikko Christian Nielsen sanoo MT:n haastattelussa, että viime vuoden jälkimmäisen puoliskon tukkipulalle ei ole yhtä selkeää selitystä.

”Hakkuita oli vaikea saada liikkeelle, vaikka markkinoilla oli hyvätkin edellytykset hakkuille”, Nielsen sanoo.

”Hyvät edellytykset” tarkoittaa tukista maksettua korkeaa hintaa.

Mikä vähensi hakkuuintoa? Nielsen hakee syitä koronapandemiasta ja sen jälkeisistä tapahtumista.

”Koronaa seurannut sahatavaran kova kysyntä nosti hakkuita merkittävästi. Se on vaikuttanut myöhempiin hakkuumääriin.”

Huippusesongin jälkeen hakkuuilmoitusten määrä laski mutta kääntyi jo uudelleen nousuun. Siitä huolimatta puun tarjonta ei ole lisääntynyt.

”Ihan selkeää selitystä ei ole olemassa. Ehkä koronan alkuvaiheessa hakattiin parempia leimikoita. Nyt on jäljellä palstoja, joilla on vähemmän hakattavaa.”

”Voi olla niinkin, että metsänomistajat saivat hyvin tuloja pandemian aikaan, ja nyt ei ole niin kovaa tarvetta hakkuutuloille.”

Yleisesti on tiedossa, että Ruotsissa on ollut kova pula metsäkoneiden kuljettajista. Se on vähentänyt hakkuumääriä.

Sveaskog puolestaan vähensi hakkuita pohjoisen saamelaisalueilla. Se on leikannut hakkuita noin miljoonaa euroa vuodessa.

Raaka-ainepula on johtanut siihen, että esimerkiksi yksittäiset sahayhtiöt ovat ostaneet itselleen metsää. Näin on toiminut muun muassa Stenvalls Trä.

Nielsen otti esiin viime vuotta koskevassa metsäteollisuuden vuosiraportissa kysymyksen siitä, antoiko viime vuosi viitteitä tulevasta: mitä tapahtuu 10–15 vuoden sihdillä?

”Raaka-ainetarjonnasta tulee rajallista. Se ei välttämättä tarkoita kutistumista, mutta hakkuumäärien lisäämiselle ei välttämättä ole tilaa. Olemme aika lähellä hakkuiden potentiaalista maksimia.”

Hänen mukaansa nyt on käynnissä rakenteellinen muutos raaka-ainetarjonnassa. Puusta tehtyjen tuotteiden kysynnän odotetaan kasvavan Euroopassa ja Yhdysvalloissa muun muassa ekologisista syistä, mutta Kanadan ja Keski-Euroopan raaka-ainetarjonta vähenee.

Katseet kääntyvät yhä enemmän Suomeen, Ruotsiin ja muihin pohjoisen Euroopan puuntuottajiin.

Nielsenin mukaan jatkossa pitää kiinnittää hakkuumäärien ja niiden lisäämisen sijaan huomiota raaka-aineen parempaan hyödyntämiseen: vähentää hyödyntämättä jääneen osuuden määrää ja siirtyä tuotteiden arvoketjussa ylöspäin.

Nielsen viittaa Ruotsin metsäkeskuksen (Skogsstyrelsen) selvitykseen, jonka mukaan näihin päiviin asti metsien kasvua, hakkuita ja luontoarvojen huomioimista on pystytty lisäämään samanaikaisesti, mutta jatkossa tämä ei enää onnistu.

Metsäyhtiö Södran toimitusjohtaja Lotta Lyrå on arvioinut ATL-lehden jutussa, että kilpailu tukeista ei ole väliaikaista, vaan kyseessä on pysyvä rakenteellinen muutos.

Aiemmin Itämeren rantavaltioiden miellettiin muodostavan yhden tukkimarkkinan, mutta nyt hankinta-alue on laajentunut isommalle alueelle Pohjois-Eurooppaan.

Venäjän tuonnin loppuminen Suomeen jätti 7,5 miljoonan kuution aukon, jota on täytetty Suomen omista metsistä, mutta myös Ruotsista ja Baltiasta. Tullitilastojen mukaan tuonti Ruotsista Suomeen on noussut tänä vuonna yli 50 prosenttia ja Baltiasta vajaa 40 prosenttia.

Myös kuitupuussa haetaan uutta tasapainoa.

Nielsen pitää mahdollisena, että puuvirta kääntyy jatkossa Ruotsista Suomeen muun muassa Metsä Groupin Kemin uuden biotuotetehtaan päästessä täyteen vauhtiin. Hän ei kuitenkaan pidä muutosta dramaattisena.

”Sillä voi olla iso vaikutus paikallisesti yksittäisiin toimijoihin, mutta ei välttämättä kokonaisuuden kannalta. Myös Baltian tarjonnalla on suuri merkitys ja sillä, kuka on aktiivinen Baltiassa.”

Ruotsiin on aiemmin tuotu runsaat kolme miljoonaa kuutiota puuta Baltiasta.

Metsä Groupin metsäjohtaja Juha Jumppanen toteaa MT:lle, että Venäjän tuonnin poistuminen iski ensin Suomeen, mutta myöhemmin vaikutus levisi koko Itämeren alueelle.