Ilmastonmuutoksen aiheuttajat mittasuhteisiin: Ruokavalio ja metsät eivät ole suurimpia tekijöitä

On ollut mielenkiintoista seurata median ilmastouutisointia. On hyvä, että aiheesta puhutaan, mutta faktat ovat ajoittain hukassa – etenkin eri tekijöiden suuruusluokat. Jos aiheena on ruokavalio, se esitetään kaikkein suurimpana ongelmana. Suomessa taas metsät ovat nousseet muusta maailmasta poiketen keskiöön. Myös lentoliikennettä pidetään huomattavana ongelmana.

Ilmastonmuutoksen ratkaisun avaimet liittyvät fossiilisten polttoaineiden eli kivihiilen, öljyn ja maakaasun käyttöön. Näiden poltosta vapautuva hiilidioksidi viipyy ilmakehässä satoja vuosia ja vastaa kahdesta kolmasosasta ilmaston lämpenemisestä ilmastopaneeli IPCC:n mukaan.

Toiseksi tärkein lämmittävä kaasu on metaani, noin 18 prosentin osuudella. Sitä vapautuu trooppisilta soilta, riisinviljelystä ja märehtijöiden ruuansulatuksesta. Se on kuitenkin hiilidioksidia huomattavasti helpompi ongelma ratkaistavaksi, sillä metaanin elinikä on vain 11 vuotta.

Kolmanneksi eniten lämmitystä, noin 11 prosenttia, on aiheuttanut maankäytöstä ja metsien hävittämisestä vapautunut hiilidioksidi.

Metsäkysymyksissä on myös hyvä erottaa maailman erilaiset metsätyypit. Maailman metsäkadon suurin haaste on ilman muuta ei-uusiutuvien trooppisten sademetsien hävitys. Tätä tapahtuu Etelä-Amerikan Amazonin alueella, keskisessä Afrikassa sekä eteläisessä Aasiassa. Osassa Amazonin aluetta sademetsien kato on muuttanut ilmastoa kuivemmaksi, ja aiemmasta hiilinielusta on tullut hiilen lähde.

Toinen huolta aiheuttava kehityskulku on metsäpalojen lisääntyminen pohjoisissa havumetsissä. Arktisen alueen lämpeneminen on lisännyt metsäpaloja etenkin Venäjällä ja Kanadassa. Siperiassa on havaittu ennätyksellisiä helteitä ja kuivuutta viime vuosina. Kyky ja joskus halukin sammuttaa paloja on Suomea vähäisempi. Myös metsäautotieverkoston puuttuminen vaikeuttaa sammuttamista.

Ilmastopaneeli on laatinut vaihtoehtoisia kehityskulkuja ilmaston lämpenemiselle. Jos haluamme saavuttaa tavoitteen pysäyttää lämpeneminen 1,5 asteeseen, hiilen päästöjen ja nielujen pitää olla tasapainossa vuonna 2050. Jos taas tavoite on Pariisin sopimuksen yläraja eli kaksi astetta, tasapaino on saavutettava vuonna 2070.

Glasgow’ssa vuonna 2021 maailman rikkaimmat valtiot sitoutuivat puolentoista asteen tavoitteeseen. Maat tuottavat maailman päästöistä kolmasosan. Suuret kehittyvät maat, kuten Kiina, Intia, Venäjä, Brasilia ja Etelä-Afrikka lupasivat tavoitella päästöjen ja nielujen tasapainoa vuosien 2060–2070 mennessä. Niiden osuus maailman päästöistä on lähes puolet.

Osassa näissä ja muissa kehittyvissä maissa väestönkasvu hankaloittaa tilannetta ja luo painetta luonnon monimuotoisuudelle. Ilman jatkuvaa väestönkasvua meillä ei olisi merkittävää ilmasto-ongelmaakaan. Ravinnon tarve kasvaa samalla, kun ilmastonmuutos vaikeuttaa maataloustuotantoa suuressa osassa maailmaa.

Maaperän kuivuminen sateisuuden muutosten ja haihdunnan lisääntymisen myötä on kasvava ongelma Amerikoissa, Aasiassa ja osassa Afrikkaa. Jäätiköiden sulaminen ja rannikkoalueiden vesivarojen suolaantuminen meriveden pinnan noustessa ovat pitkän tähtäimen merkittäviä huolenaiheita.

Maailman Talousfoorumi listaa vuosittain suurimmat riskit maailmantaloudelle tulevan kymmenen vuoden aikana. Tammikuussa 2023 julkaistussa raportissaan se listaa suurimmaksi riskiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa epäonnistumisen ja toiseksi suurimmaksi sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen.

Ilmastonmuutos on tosiasia, ongelma ja haaste ihmiskunnan ja biosfäärin pitkän aikavälin hyvinvoinnin kannalta. Ilmastomallit eivät kuitenkaan viittaa planeettamme tai ihmiskunnan tuhoutumiseen, vaikka mediassa tällaisia kauhukuvia ajoittain viljelläänkin.

Onneksemme meillä on kasvava määrä teknisiä ja taloudellisesti järkeviä keinoja ilmasto-ongelman hillitsemiseen. Etenkin rikkaimmat maat ovat ryhtyneet toimeen, mutta kunnianhimon tasoa on edelleen nostettava globaalisti. Ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden lisäksi on tärkeää huomioida talous, työllisyys ja toimien oikeudenmukaisuus.

Kirjoittaja on meteorologi ja maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri.