Laajemmat yksityismetsiä koskevat hakkuurajoitukset edellyttäisivät kokonaan uutta lainsäädäntöä. Kuva: Jyrki Luukkonen
Mihin lakiin paljon puhutut hakkuiden rajoitukset perustuisivat? Näin vastaa oikeustieteen professori
Laista löytyviä keinoja puun myynnin ja oston rajoittamiseksi on vielä niukasti.Tilaajalle
Valtion nopein keino hakattujen kuutioiden vähentämiseen olisi Metsähallituksen omistajaohjauksen muuttaminen. Kuvituskuva. Kuva: Juha KauppinenNykylainsäädäntö ei sisällä mekanismeja, joilla voitaisiin asettaa maanlaajuisia hakkuurajoituksia.
”Valtakunnallinen kuutiokatto on vaikeasti ajateltavissa”, kertoo ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen Itä-Suomen yliopistosta.
Suuret hakkuurajoitukset edellyttäisivät kokonaan uutta lainsäädäntöä ja riittävän laajaa poliittista tahtoa sellaisen läpivientiin.
”Poliittisella tasolla voidaan kyllä asettaa tavoitteita, mutta hakkuumääriin on hankala vaikuttaa ilman konkreettisia lakimuutoksia.”
Joitakin mahdollisia keinoja Pölönen löytää myös nykylainsäädännöstä. Toistaiseksi näitä keinoja ei ole hakkuumäärien rajoituksiin käytetty.
Nopein kohde löytyisi valtion omista metsistä. Metsähallituksen hakkuumäärät ovat omistajaohjauksen piirissä: valtio voisi pienentää hakkuita muuttamalla Metsähallituksen tulostavoitteita.
Keino on teknisesti suoraviivainen, vaikka sekin edellyttäisi poliittista päätöstä. Valtiontalouden kehno tilanne ja aiheutuvat tulonmenetykset tekisivät päätöksestä vaikean.
Yksityismetsissä hakkuumääriin voitaisiin Pölösen mukaan vaikuttaa konkreettisimmin metsälakia muuttamalla. Yksi vaihtoehto olisi palauttaa lakiin vuoden 2014 uudistuksessa poistunut uudistushakkuita koskeva ikä- ja järeyssääntely.
Järeysvaatimus ei estäisi hakkuita pysyvästi, vaan siirtäisi osaa uudistushakkuista myöhemmäksi. Kiertoaika pitenisi ja hakkuumäärät voisivat pienentyä ainakin siirtymävaiheessa.
Pölönen pitää mahdollisena keinona myös sitä, että avohakkuut asetettaisiin luvanvaraisiksi alueilla, joilla hakkuista koituisi poikkeuksellisen suuri riski vesistöille tai monimuotoisuudelle. Ajatus ei olisi totaalikielto, vaan tiukempi menettely esimerkiksi vesistöjen läheisyydessä.
”Kuutioissa mitattuna tällaiset ympäristörajoitukset tuskin pienentävät hakkuumääriä kovin paljoa.”
Uudistushakkuun järeyssäännösten palauttaminen metsälakiin voisi rajoittaa hakkuita ainakin määräajaksi. Kuva: Harri MäenpääMyös verotuksella voidaan ohjata metsänomistajia. Esimerkiksi metsävähennysjärjestelmää muuttamalla voisi jossain määrin vaikuttaa hakkuumääriin ja ajoituksiin.
Pölönen korostaa, että keinovalikoimaa pitäisi arvioida kolmen kriteerin kautta: vaikuttavuus, kustannustehokkuus ja hyväksyttävyys.
”Erityisen tärkeää olisi myös yhdistää luonnon monimuotoisuuden ja hakkuurajoitusten tavoitteet niin, että keinoista saataisiin päällekkäinen hyöty.”
Metsää ei hänen mukaansa pidä kohdella eriarvoisesti suhteessa muuhun omaisuuteen, jotta sääntely koetaan oikeudenmukaisena ja konfliktit eivät kärjisty.
”Ennakoitavuus on myös taloudelle tärkeää. Keinoista ei saisi koitua kohtuutonta ja yllättävää taakkaa teollisuudelle, valtiontaloudelle, metsänomistukselle tai veronmaksajille.”
Käytännössä viesti on, että jos hakkuita halutaan vähentää, työkalut löytyvät todennäköisemmin lainsäädännön reunaehdoista ja kannustimista kuin valtakunnallisesta kiintiöjärjestelmästä.
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
