Mikä neuvoksi, jos puustoa vaivaa puutostila? – Neulasanalyysi ja terveyslannoitus auttavat
Ravinnehäiriöt heikentävät puuston kasvua ja aiheuttavat laatuvikoja, joten niihin kannattaa puuttua nopeasti.Tilaajalle
Boorilannoitus voidaan hoitaa koneellisen taimikonhoidon yhteydessä. Ponssen motoon yhdistetty Naarvan kitkevä perkaaja vetää koivunvesoja juurineen maasta ja ruiskuttaa samalla booria taimikkoon Mäntyharjulla. Mari Ikonen Kuva: VL-arkistoTummanvihreät neulaset ja pitkät vuosikasvaimet kertovat metsänomistajalle, että puusto kasvaa ja voi hyvin. Kellastuminen, neulaskato ja erilaiset kasvuhäiriöt sen sijaan ovat merkki siitä, että puustoa vaivaa jokin.
Puut tarvitsevat paitsi auringonvaloa ja vettä myös koko joukon erilaisia ravinteita, kuten typpeä, fosforia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja rikkiä. Lisäksi puut tarvitsevat hivenaineita, kuten booria, rautaa, mangaania, klooria ja molybdeeniä.
Suomalainen metsämaa on usein karua, eikä ravinteita välttämättä ole riittävästi parasta mahdollista kasvua varten.
Kivennäismaalla pulaa on useimmiten typestä, turvemailla fosforista ja kaliumista. Myös aiempi maatalouskäyttö ja puiden korjaaminen kuluttavat maaperän ravinteita. Vanhoilla kaskimailla boorin puutos on yleinen ongelma.
Ravinnepuutoksesta kärsivää metsää ei kannata lannoittaa summamutikassa, sillä väärien ravinteiden lisäys saattaa johtaa entistä vaikeampaan häiriöön. Esimerkiksi yksipuolinen typpi- tai typpi-fosforilannoitus voi aiheuttaa puustoa pahoin vaurioittavan kaliuminpuutoksen.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pasi Rautio selvittää työkseen metsien terveydentilaa, ravinnetaloutta ja lannoitusta koskevia kysymyksiä. Hän suosittelee neulasanalyysiä aina, kun puuston kasvu on häiriintynyt ilman selvää syytä.
”Neulasanalyysi on ainut keino saada selville, minkä ravinteen puutteesta kasvuhäiriöt ja kellastuminen johtuvat.”
Ota neulasnäyte talvella
Eri laboratorioilla saattaa olla hieman toisistaan poikkeavia käytäntöjä sen suhteen, millaisen neulasnäytteen ne haluavat. Ennen kuin ryhtyy oksien keruuseen, kannattaa siis olla yhteydessä laboratorioon.
Neulasnäyte kerätään talvella, joulukuun alun ja maaliskuun lopun välisenä aikana, kun puut ovat lepotilassa. Lehtipuista näyte kerätään kasvukauden lopulla, ennen lehtien kellastumista. Näytteiden keräysajankohdalla varmistetaan tulosten laatu. Lepokauden aikana ravinnepitoisuudet pysyvät lähes muuttumattomina, mutta etenkin kasvukauden aikana ne saattavat vaihdella nopeasti vuosikasvainten ja neulasten kasvaessa.
Näytteiden ottoa varten valitaan 5–10 vallitsevan latvuskerroksen puuta. Oksat kerätään puun yläkolmanneksesta ja eteläpuolelta.
”Ennen vanhaan oksanäytteet oli tapana ampua puusta haulikolla. Nykyään käytetään oksasaksia, joilla yltää 20 metrin korkeuteen”, Rautio kertoo.
Toinen vaihtoehto on kerätä oksanäytteet harvennuksen jälkeen, mikäli puut on kaadettu näytteiden ottoaikaan talvella.
Näytettä varten Rautio suosittelee keräämään kaksi viimeisintä neulasvuosikertaa, sillä ravinteiden ollessa niukassa puut kykenevät siirtämään niitä vanhoista neulasista uudempiin, joissa fotosynteesikoneisto on tehokkain.
”Erityisesti liikkuvien ravinteiden, kuten typen, fosforin ja kaliumin puutos näkyy ensin vanhemmissa neulasissa.”
Toisaalta esimerkiksi Suomen Ympäristöpalvelu neuvoo verkkosivuillaan keräämään näytettä varten vain viimeisen vuosikasvun.
Erilaiset neulas- ja lehtitaudit voivat myös aiheuttaa ravinteiden siirtymistä, joten näytteitä ei kannata ottaa yksittäisistä sairaan näköisistä puista.
Erikoistunut laboratorio
Analyysiä varten oksia tarvitaan noin puoli litraa. Näytteet lähetään laboratorioon sellaisenaan, eli oksia ja neulasia ei irroteta toisistaan. Pakkaamiseen soveltuu paperipussi.
Usein laboratoriot pyytävät myös lisätietoja metsästä, kuten sijaintikuntaa, kasvupaikkatyyppiä, turvekerroksen paksuutta tai metsän kehitysluokkaa. Taustatiedot on hyvä täyttää tilauslomakkeeseen mahdollisimman huolellisesti, sillä niillä varmistetaan oikea lannoitussuositus.
Neulasanalyysejä tekeviä laboratorioita löytyy nettihaulla useita.
”Ennen valintaa kannattaa varmistaa, että kyseessä on akkreditoitu laboratorio ja että sillä on kokemusta neulas- ja lehtianalyyseistä. Ei ole sama, tekeekö analyysin timoteistä vai männyn neulasesta.”
Analyysin valmistuminen kestää joitain viikkoja, ja sen mukana tulee yleensä lannoitussuositus. Neulasanalyysin hinta on noin 75 euroa.
Kasvu voi moninkertaistua
Ravinnehäiriöön kannattaa reagoida nopeasti, sillä viivyttely johtaa laatuvikoihin ja puuston kasvun heikentymiseen.
Kun neulasanalyysin teettää talvella ja lannoitteen levittää keväällä, alkaa ravinne-epätasapaino korjaantua jo saman kasvukauden aikana. Ensin muutos näkyy neulasissa ja seuraavana vuonna pituus- ja läpimittakasvussa.
Neulasanalyysi ja sitä seuraava terveyslannoitus saattavat ratkaista sen, korjataanko metsästä aikanaan tukkia vai ei. Kun ravinnehäiriö korjaantuu, myös kasvuvauhti paranee.
Rautio tietää Pohjois-Suomessa kohteita, joissa puuston kasvu on ampaissut vajaasta motista per vuosi yli neljään mottiin. Tästä huolimatta etenkin turvemaiden lannoitusmäärät ovat yhä hyvin vähäisiä.
”Varovaisen arvion mukaan lannoitustarve on pelkästään turvemailla miljoonalla hehtaarilla. Vuotuiset lannoitusmäärät sen sijaan ovat vain joitakin kymmeniä tuhansia hehtaareja vuodessa, ja tässä luvussa ovat mukana sekä turve- että kivennäismaiden terveys- ja kasvatuslannoitukset.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2018.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
