Rastasmetsästystä tarvitaan mansikkatilalla – vahingot nousisivat tuhansiin euroihin, jos rastaita ei metsästettäisi

Aamulla viiden aikaan Kiuruvetisellä Aholan peruna- ja marjatilalla on jo täysi tohina päällä. Mansikkapellolle on levittäytymässä toistakymmentä mansikanpoimijaa. Heinäkuun puolenvälin aurinko on juuri noussut. Aamu on tyyni ja kesäisen lämmin.

Paikalle ajelee samoihin aikoihin myös kaksi autokuntaa. Autoista nousee viisi miestä.

Marjanpoimijoista heidät erottaa maastopuvuista. Peräkontista haulikkoa hamuava Jari Reinikainen kertoo reissun olevan viides tälle kesälle. Patruunalaatikoista tarttuu käteen teräshauleilla varustetut panokset.

"Toimivat tässä hommassa hyvin. Eipähän tule sitten lyijyäkään ympäristöön", Reinikainen tuumaa.

Poikkeusluvan räkättirastaiden ampumiseen Reinikainen on hakenut riistakeskukselta Oma riista -sovelluksen kautta. Maksimissaan luvan saa viideksi vuodeksi.

Reinikaisen porukalla on luvan kolmas vuosi menossa. Poikkeusluvasta joutuu maksamaan käsittelymaksun. Myös saalisilmoitukset tehdään kätevästi kännykällä Oman riistan kautta.

Räkättirastas on rauhoitettu maakunnasta riippuen aikaisintaan kymmenes maaliskuuta, loppuen heinäkuun viimeiseen päivään.

Reinikaisen mielestä kesäkuun loppuun asti ajoittuva rauhoitusaika riittäisi. Lupaa ei silloin tarvitsisi mansikkapellolle hakea. Muut rastaslajit ovat rauhoitettuja ympäri vuoden.

Reinikaisen mielestä paras aika aloittaa räkättirastaiden ampuminen on ensimmäisten marjojen kypsyttyä. Rastas syö pelkästään kypsiä punaisia mansikoita. Linnut eivät syö mansikoita kokonaan, vaan nokkivat palasia sieltä täältä useista eri marjoista.

Vahinkoa tulee paljon.

Räkättirastaat nokkivat mansikat piloille.  Kuva: Hannu Huttu

Tämän vuoden mansikkasato on myöhässä. Ensimmäisen kerran Reinikaisen porukka kävi metsästystalkoissa viikko sitten. Paras aika metsästykseen on aamulla viidestä seitsemään.

"Aika lailla menee samaan tapaan kuin kyyhkyn metsästys", Reinikainen miettii.

Päivällä lento on vähäistä. Passipaikat jaetaan Reinikaisen komennossa eri peltolohkojen alueille. Poimijoiden lähelle ei mennä ja ampumissuunnat ovat pelolta poispäin.

Tovin saamme odotella, ennen kuin ensimmäinen räkättirastas lentää ylitsemme pellolle päin.

Reinikaisen ase pamahtaa ja rastas suistuu myttynä maahan. Eri peltolohkoilta kuuluu silloin tällöin pamauksia, mutta aamun lento on melko rauhallista.

Mansikkatilan omistaja Pasi Tossavainen ei näe muuta vaihtoehtoa kuin rastaiden metsästys. Ilman metsästystä vahingot nousisivat suuriksi. Kuva: Hannu Huttu

"Rastasmäärät ovat huomattavasti vähentyneet aiemmista metsästyskerroista. Metsästyksen vaikutus alkaa näkymään", Reinikainen toteaa.

Neljän hehtaarin mansikkatilan omistaja Pasi Tossavainen on tyytyväinen metsästäjien toimintaan.

"Vahingot nousisivat tuhansiin euroihin, jos rastaita ei metsästettäisi. Olen oikeinkin eläinrakas, mutta muuta tehokasta vaihtoehtoa ei ole kuin metsästys", Tossavainen toteaa.

Tossavaisen mielestä saaliskiintiöt kuitenkin saisivat olla suuremmat.