Tutkimusylijohtaja MT Livessä: ”Onko luonnontieteellisesti mahdollista...” – Ruotsin hiilinielut keulivat koko EU:ssa

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusylijohtajaa ja metsätiedepaneelin puheenjohtajaa Antti Asikaista hämmästyttää, miten Ruotsin kivennäismaametsien maaperä voi olla tasaisesti suuri hiilinielu, kun Suomessa näin ei ole."

”On vaikea uskoa, että se olisi luonnontieteellisesti mahdollista, vaikka Ruotsin merkittävät metsät ovatkin etelämpänä kuin meillä. Tätä selvitetään. Se on epäuskottavaa siksikin, että kaikkien EU-maiden vertailussa Ruotsin korkeat maaperänielut ovat ihan omassa luokassaan”, Asikainen toteaa MT Liven haastattelussa.

Myös lyhyen ajan sisällä muuttuneet Suomen metsien hiilinieluluvut ovat ihmetyttäneet. Asikaisen mielestä Luken täytyy jatkossa teroittaa entistä selvemmin sitä, että kasvihuonekaasuinventaarion luonteeseen kuuluu, että menetelmiä kehitetään.

”Koko kuva voi muuttua hyvinkin nopeasti”, hän sanoo.

Ruotsissakin ymmärrys hiilinielu- ja -päästölaskennasta on lisääntynyt, ja luvut ovat päivittyneet. Yllättäen Ruotsin metsien hiilinielu oli nollan lähellä vuonna 2005, mutta nykylaskennan valossa se oli tuolloin 60 miljoonan tonnin nielu.

”Poliitikoille on vaikeaa, että jos asetetaan absoluuttisia ilmastotavoitteita ja lähtöpisteen arvo muuttuukin myöhemmän tiedon perusteella. Lähtöpiste voi heilahtaa rajusti, ja silloin on tuurista kiinni, päästäänkö tavoitteeseen.”

Suomessa tuoreimman inventaarion tuloksen heilautti se, että ojitetuille turvemaille saatiin ensimmäistä kertaa omat juuristomallit määrittelemään pinnanalaista biomassaa.

Turvemailla puilla on isompi juuristo kuin kivennäismailla.

Äskettäin julkaistusta hiilinielulaskennan epävarmuusanalyysistä ja tiedepaneelien laatimasta kokonaishiilitasetta käsittelevästä raportista ilmenee, että hiilinieluja voitaisiin kasvattaa hakkuita vähentämällä.

Asikainen laskeskelee, että Suomi valmistaa puutuotteita 50–100 miljoonan ihmisen tarpeisiin. Jos ne, kuten nestepakkaukset ja sahatavara, häviäisivät markkinoilta, Asikaisen mukaan ne todennäköisesti korvautuisivat tuotannolla jossain muualla.

Asikainen huomauttaa, että metsäteollisuus maksaa veroja 300–400 miljoonaa euroa ja puunmyynnistä kertyy veroja vajaat 100 miljoonaa euroa vuosittain. Päälle vielä kerrannaisvaikutukset.

”Poliitikoiden tulee arvioida hintalappua kansantaloudelle ja pohtia onko hakkuiden vähentäminen kustannusvaikuttavin tapa päästä ilmastotavoitteisiin”.

MT:n metsätiimin päällikkö Mia Jouslehto kysyi Livessä, uskaltaisiko Asikainen neuvoa poliitikkoja hiilinieluasioissa.

”Kokeilisin ajatusleikkiä, että metsätaloudessa tähdättäisiin hyvälaatuisen puun tuotantoon sahoille – suorarunkoista, pienioksaista puuta sopivalla kasvunopeudella. Panostettaisiin myös enemmän jalostettuun taimimateriaaliin, hyvään metsänhoitoon ja nopeaan metsän uudistamiseen.”

”Tässä ei ole mitään uutta, mutta se voisi johtaa ilmaston näkökulmasta vähintään yhtä hyvään tulokseen kuin voimakas keskittyminen nielukysymyksiin ja ilmastopolitiikkaan.”

30.1.2026 kello 10.14 korjattu Ruotsin metsien hiilinielu vuonna 2005 60 miljoonaksi tonniksi (ei 60 tonniksi). Jutun alkuun korjattu, että kyse on Ruotsin kivennäismaametsien maaperän (ei metsien) hiilinielusta ja vastaavasta vertailusta Suomeen.