Metsäkatoasetuksessa kuplivat kauppasodan ainekset: Kiina, USA ja monet muut ovat tyytymättömiä EU:n esitykseen

Asetus metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä (EUDR) astui voimaan kesällä 2023 ja pannaan täytäntöön vuoden lopussa. Se velvoittaa toimijoita varmistamaan, että EU:n markkinoille tuotavat ja EU:sta vietävät tuotteet ovat asetuksen mukaisia eivätkä heikennä metsien tilaa. Metsäkadon pysäyttäminen on perusteltua, sillä metsät ovat ratkaisu moniin ympäristö- ja ilmasto-ongelmiin. Metsäkatoasetus koskee soijaa, kahvia, kaakaota, nautakarjaa ja puuta sekä näistä valmistettuja tuotteita, joiden käyttö voi aiheuttaa metsäkatoa.

Asetuksen tullessa voimaan puutuotteiden kauppasopimuksissa on selvitettävä tuotteen puulaji, korjuumaa, leimikon geokoordinaatit, hakkuun aika ja laajuus, laillisuus ja vaikutus metsäkatoon. Laillisuuden todentaminen tapahtuu aiemman puutavara-asetuksen (EUTR) mukaisesti. Muille tuotteille asetetaan vastaavat vaatimukset.

Suomessa lähtökohdat ovat puutuotteiden osalta hyvät, sillä puun alkuperän selvittäminen on suhteellisen helppoa olemassa olevan datan avulla, vaikka seurantajärjestelmien rakentaminen ja ylläpito aiheuttaakin kustannuksia. Suomi voi jopa saada kilpailuetua, jos maa luokitellaan alhaisen riskin maaksi. Avoin tieto metsävaroista ja niiden ekologisesta tilasta tukee tätä.

Metsäkatoasetusta koskevissa lausunnoissa keskityttiin kesällä pääasiassa asetuksen täytäntöönpanon ongelmiin. Kriteerien analyysi ja kansainvälinen kauppapolitiikka jäivät vähemmälle.

Asetus on herättänyt huomiota myös EU:n kauppakumppaneissa. Kiina kieltäytyy geokoordinaattien antamisesta vedoten turvallisuuteen. USA:n presidentti Biden on kehottanut EU:ta siirtämään asetuksen täytäntöönpanoa, koska näkee sen kaupan esteenä. Myös Kanada, Australia, Uusi Seelanti, Brasilia, Indonesia ja Malesia ovat ilmoittaneet tyytymättömyytensä.

Jos kumppanit kieltäytyisivät asetuksen noudattamisesta, olisi sillä laajat vaikutukset metsäalan kauppaan. Esimerkiksi Kiina vaikuttaa jopa kolmannekseen metsäsektorin kauppavirroista ja sen osuus EU:n huonekalu- ja pakkausmateriaalien tuonnista on yli 40 prosenttia. Vastatoimenpiteet tuntuisivat myös Suomessa.

Metsäkatoasetus on esimerkki komission pääosastojen yhteistyön puutteesta. Asetuksia laadittaessa olisi tarpeen muistaa kestävän kehityksen kaikki neljä osa-aluetta; ympäristöllinen, sosiaalinen, taloudellinen ja hallinnollinen kestävyys.

Asetuksen kauppapoliittiset seuraukset ovat arvaamattomat. Nyt näyttää siltä, että kauppakumppanien yrmyilystä huolimatta asetus toimeenpannaan suunnitellusti. Tulkinnoista tai valvonnasta todennäköisesti luistellaan joidenkin kumppaneiden osalta, mikä ei liene ollut tarkoitus. Nyt on tärkeää saada myös kauppakumppanit osallistumaan metsäkadon pysäyttämiseen.