Ensi kesän turpeennosto iso kysymysmerkki – koneita olisi romutuksesta huolimatta, mutta yrittäjät karanneet alalta

Karstulalainen Markus Muhonen on pitkän linjan turveyrittäjä. Hänen yrityksensä hyödynsi turvekoneiden romutuspalkkiota. Konekannasta poistettiin vanhimpaa, mutta täysin toimintakuntoista kalustoa. Toimintakuntoisuus oli yksi palkkion saamisen ehto.

"Koko kalustoa minulla ei ollut tarkoituskaan hävittää, vaan ajatuksena oli turvetuotannon jatkaminen jossain laajuudessa”, Muhonen kertoo.

Kasvu- ja kuiviketurpeelle on kysyntää tulevaisuudessakin ja sen parissa on tarkoitus jatkaa niin kauan kuin kysyntä jatkuu ja sopivaa tavaraa on nostettavaksi.

Sodan syttymisen myötä Muhonen aavisteli, että polttoturpeelle olisi kaikesta huolimatta kysyntää. Venäjän-tuonnin pysähtyminen ja kaikkien energiamuotojen hintojen nousu käänsivät katseet kotimaiseen turpeeseen.

Muhosen mukaan yrittäjän on turha nojautua kotimaisuuteen. Vain hinta ratkaisee, kun voimalat hankkivat polttoainetta. Vaikka sopimus olisi minkälainen, isot ostajat hankkivat halvinta mahdollista kattilassa palavaa.

"Turpeen tuleva menekki on arvoitus. Ennen kuin tuotantoa uskalletaan aloittaa, pitää saada selville kuka turvetta ostaa ja kuinka paljon”, Muhonen perustelee.

Turve säilyy mainiosti varastossa useita vuosia. Tämä nyt tyhjentyvä auma on kolme vuotta vanha, Markus Muhonen näyttää. Kuva: Visa Vilkuna

Vaikka turpeen uudesta tulemisesta puhutaan, Muhosen mukaan kyseessä on alan viimeisiä jäähdyttelyjä ennen kuin pillit pannaan lopullisesti pussiin. Moottoripolttoöljyn hinnan kaksinkertaistuminen yhdessä turpeelle asetetun rankaisuveron kanssa ovat aiheuttaneet sen, ettei yksikään yrittäjä uskalla nostaa turvetta varastoon omalla riskillään.

”Jos kotimaista ja uusiutuvaa turvetta halutaan saada kriisiajan energiaksi, niin ainakin haittavero olisi pikaisesti saatava poistetuksi”, Muhonen toteaa.

Järkeä vailla olevalla arpapelillä uusiutumattomaksi väännetty turve olisi kiireesti saatava totuuteen ja tieteeseen pohjautuen uusiutuvaksi biomassaksi, hän esittää. Vaikka turpeen poltosta luovuttaisiin, uusiutuvaksi luokiteltuna materiaalina turpeella olisi loistava tulevaisuus erilaisten kuitujen, lääkeaineiden ja liikennepolttoaineen valmistuksessa.

Romutuspalkkioon varatun, noin 30 miljoonan, potin suosio yllätti sekä tukea hallinnoineen ely-keskuksen että Koneyrittäjien liiton.

Valtinhallinnossa tukipottia suunniteltiin jaettavan vielä vuonna 2024. Koneyrittäjien liiton Simo Jaakkola puolestaan arvioi tukea suunniteltaessa, ettei kaikkea rahaa edes saada menemään. Suuri suosio osoitti Jaakkolan mukaan sen, että tukea tarvittiin ja se osui oikeaan paikkaan.

Olisimme ilman muuta lopettaneet turvetuotannon kokonaan, jos sota ei olisi syttynyt, Muhonen tunnustaa. Kuva: Visa Vilkuna

Sen kummemmin ely:ssä kuin Koneyrittäjien liitossakaan ei ole tarkkaa tietoa siitä, mikä on turvekoneiden kapasiteetti tulevaa kesää ajatellen. Jaakkolan arvion mukaan turvetta kyllä saadaan aumaan kaluston puolesta, jos yhteiskunnalla siihen on aitoa halua.

Suurempana ongelmana lienee se, että turvetta nostaneet yrittäjät ovat jo siirtyneet muille aloille. Epävarmaan turpeeseen ei ole suurta halua sitoutua. Myös ammattitaitoisen ja työhönsä sitoutuneen työvoiman saanti turvesoille saattaa olla hankalaa.

Vaikka sota Ukrainassa loppuisi heti, myllerrys energiasektorilla jatkunee vuosia. Haketta suomalaismetsistä toki saadaan, mutta biomassavirrassa on selkeä turpeen mentävä aukko. Mikäli aukkoa ei täytetä turpeella, Jaakkolan ja Muhosen mukaan vaarana on hakkeeksi menevän puun järeytyminen.