Video: Heikki Parkkonen luo vanerista leuat loksauttavia teoksia navetassa Luumäellä

Vasta yöllä lava herää täyteen loistoonsa.

Basson ääni voimistuu polkua kävellessä ja lopulta Ristiinassa sijaitsevan metsikön keskelle avautuu maaginen näky.

Ihmismeri tanssii esiintymislavan edessä jota koristavat vanerista tehdyt, jättimäiset lehdet. Yhdessä värivalojen kanssa ne luovat mielikuvan kuin avaruudesta metsän keskelle laskeutuneesta kasvista.

Valot välkähtelevät synkronoidusti, musiikin tahdissa.

Mukana teoksen toteuttaneessa Kiva-kollektiivissa oleva luumäkeläinen Heikki Parkkonen ohjaa Kosmos-festivaalin Spacetime-lavaa koristavan teoksen valoja tanssilattian takaosassa tornissa. Tekniikan määrän perusteella paikasta mieleen tulee lähinnä avaruusaluksen komentokeskus.

Parkkonen kuvailee itseään kuvanveistäjäksi, joka tekee laserleikkurilla kolmiulotteista vaneritaidetta. Työnsä hän viimeistelee petsaamalla, sillä haluaa vanerin puunsyiden kauneuden pääsevän oikeuksiinsa. ”Luontoäiti on jo puolet hommasta hoitanut.”

Suomalaiset ovat vanerinsa suhteen onnekkaassa asemassa, hän jatkaa. Yhdysvalloissa ”Baltic birch” eli Pohjois-Euroopasta tuotu koivuvaneri on haluttua, laadukasta ja kallista.

”Mie ylpeydellä teen maailman parhaista materiaalista taidetta.”

”Avaruuslehdet” ovat syntyneet kotitilan vanhassa navetassa.

Lasertaide on myös ollut yksi iso syy sille, että Parkkonen on muuttanut takaisin lapsuudenmaisemiinsa Luumäelle.

”Mie oon viettänyt siellä tosi paljon aikaa. Lapsena jos kysyttiin, niin ihan liikaa: Kaikki kaverit olivat kaupungissa.”

Ristiinassa järjestettävä Kosmos-festivaali on ollut monen muun taiteilijan tavoin Heikki Parkkoselle areena töidensä esittelyyn. Festivaalijärjestäjät rahoittivat ensimmäiset teokset vuonna 2016. ”Ei niihin olisi ollut siinä hetkessä elämää varaa. Se tuli juuri oikeaan hetkeen ja sytytti koko jutun.” Kuva: Sanne Katainen

Laserleikkuutaiteeseen hän ihastui yli kymmenen vuotta sitten käydessään Modem-festivaaleilla Kroatiassa.

Taidemuoto istui Parkkosen pirtaan, sillä häntä on aina kiehtonut matematiikka luonnossa. ”Siinä kauneudessa on jotakin liki pyhää. Luontoäiti tuottaa hulluimmat jutut.”

Romanesco-kaalin fraktaalikuviot vangitsevat edelleen kaupassa hänen huomionsa.

Kun innostus muuttui yhä totisemmaksi touhuksi, hän alkoi pohtia oman laitteen hankintaa. Tavoite tuntui utopistiselta: Uudet, teollisen tason laserleikkurit maksavat yli 100 000 euroa.

Hexagon Intergalactic on Parkkosen projekti, jossa hän yhdistää luonnonmateriaaleja geometriaan ja korkean tason teknologiaan. Installaatiot, festivaalilavastukset ja sisustussuunnittelu ovat osa kokonaisuutta. Kuva: Sanne Katainen

Kuin kohtalon oikkuna huutokaupassa vastaan tuli Aalto-yliopiston vanha laserleikkuri.

Puolentoista tonnin painoinen laite ei kuitenkaan kaupunkiasuntoon hevin istuisi. Parkkosen Isä tarjoutui auttamaan sopivien tilojen rakentamisessa navettaan.

”Se on ollut myös sukupolvikokemus: Isä opettaa poikaa rakentamaan, aivan ihanaa puuhaa.”

Postin toimittama laserleikkuri nostettiin lopulta paikalleen naapurin sahayrittäjän pyöräkuormaajalla.

Sittemmin Parkkonen on tehnyt vanerista myös koruja, jääkaappimagneetteja, kylttejä ja esimerkiksi topografiakartan Metropolian ammattikorkeakululle.

Koivuvaneri sopii festivaalirakentamiseen sillä se on paitsi kestävää, myös kevyttä kuljettaa. ”Suomalainen ohutviiluvaneri on hemmetin laadukasta kamaa.” Kuva: Sanne Katainen

Koivuvaneri on arvokas materiaali, Parkkonen painottaa. Neljän millin paksuinen, neliömetrin kokoinen koivuvaneri maksaa melkein 50 euroa.

Kosmoksen Spacetime-lavaan puuta meni yli tuhannen euron edestä.

”Joskus olen miettinyt, että olisipa kiva kun olisin innostunut jostakin öljymaalauksia. Olisi halvempiakin tapoja tehdä taidetta, kuin ostaa sitä kalleinta lentokonevaneria.”

Nimensä mukaisesti lentokonevanerista tehdään esimerkiksi harrastelentokoneita.

Tavallisiin maatila-, havu- ja vesivanereihin verrattuna lentokonevanerissa viilut ovat erityisen ohuita. Se tekee rakenteesta kestävän.

Tavallisella laserleikkurilla ei kannata leikata kaupasta saatavaa perusvaneria, hän varoittaa. Niissä on mustaa fenolihartsiliimaa. ”Musta liima savuttaa ja tekee hirveää sotkua.”

Lentokonevanerissa sen sijaan käytetään valkoista urealiimaa, joka leikkaantuu siististi.

Kosmos-festivaaleja rakennetaan metsässä vapaaehtoisvoimin viikkokausia. Aiemmin koristeina festivaaleilla käytettiin enemmän fluorokangasta ja uv-maalia. ”Nykyään näkee enemmän luonnontaidetta ja orgaanista kampetta.” Kuva: Sanne Katainen

Laserleikkaukseen on saatavilla valmiita kaupallisia sovelluksia, mutta päivätyökseen käyttöliittymäsuunnittelijan töitä tekevä Parkkonen koodasi tehtävää varten oman ohjelmiston nimeltä Mandala.cafe.

Myös led-valojen luomien visuaalien pyörittämiseen hän käyttää itse tekemäänsä ohjelmistoa. ”Tarvitsin sellaista, mitä ei ollut vielä olemassa. Vähän sellaista mies meni metsään ja kaatoi hampailla puun -meininkiä, että saisi vasaran.”

Kosmos-festivaaleilla nähtävä puurakentaminen pursuaa yksityiskohtia. Tavanomaisessa rakentamisessa ja sisustuksessa tunnutaan kuitenkin liikkuneen pitkään pelkistetympään suuntaan.

Kymmenen vuoden päästä arkkitehtuurissa ja sisustuksessa voidaan arvostaa taas enemmän yksityiskohtia kliinisten laatikoiden sijaan, Parkkonen pohtii.

Estetiikka ei ole valinnaista, vaan pakollista. Sisäänrakennettua, hän jatkaa. Luonnossa estetiikka on sisäänrakennettua, hän jatkaa.

”On tieteellisesti osoitettu, että estetiikka on terveellistä ihmiselle. Sairaalassa, jossa on kauniit verhot ja tauluja, ihmiset paranevat nopeammin.”

Niin Spacetime-lavan rakentaminen kuin muukin taidetyö ovat tiimityötä.

”Olen siunattu superlahjakkailla ystävillä ja avuliailla ihmisillä: Seison jättiläisten harteilla.”