Tällä tavoin suomalainen villisika poikkeaa lajitovereistaan

Suomen ensimmäinen villisikaa käsittelevä väitöskirja osoittaa, että villisiat liikkuvat huomattavasti laajemmalla alueella kuin eteläisemmissä maissa. Villisikojen elinalueet voivat olla moninkertaisia etelän populaatioihin verrattuna.

Villisikojen elinpiirit olivat laajoja, keskimäärin 87 neliökilometriä. Tutkimuksessa havaittiin myös ennätyksellisen pitkä, 163 kilometrin suora siirtymä, jonka teki villisikapahnue Kaakkois-Suomesta Etelä-Savoon.

FM Elmo Miettinen tutki väitöskirjassaan GPS-laitteilla merkittyjen villisikojen liikkumista. Kaakkois-Suomen raja-alueilla seuratut villisiat kulkivat aktiivisesti rajan yli. Pääosin ne ruokailivat öisin Suomen puolella ruokinnoilla ja viljelyksillä, mutta viettivät päiväajat Venäjällä.

’’Suomalainen villisika joutuu liikkumaan laajemmalla alueella kuin lajitoverinsa etelässä, sillä karumpi pohjoinen elinympäristö pakottaa siat etsimään ruokaa laajoilta alueilta,’’ FM Elmo Miettinen kertoo.

Villisika elää Suomessa levinneisyytensä pohjoisella äärilaidalla, ja laji leviää erityisesti leutojen talvien ansiosta yhä pohjoisemmaksi. Pakkastalvet ovatkin villisikakannan leviämisen suurin rajoittaja Suomessa.

”Talvi näkyi myös tutkimussikojen liikkeissä. Syvä lumi sai siat aloilleen ja suurimpien lumikertymien aikaan ne raahustivat vain lyhintä polkua ruokinnan ja lepäilypaikan välillä”, Miettinen toteaa Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa.

Miettinen selvitti työssään myös maanviljelijöiden mielipiteitä villisiasta .Kyselytutkimuksen perusteella mielipiteet olivat kahtiajakautuneita; osa vastaajista näki lajin ensisijaisesti tuholaisena, osa taas arvosti sitä uutena ja mielenkiintoisena riistaeläimenä.

Villisikojen aiheuttamat viljelysvahingot olivat kokonaisuutena maltillisia, vaikka paikallisesti vahingot saattoivat olla huomattaviakin.

Villisikoihin liittyvä keskeinen riski on afrikkalainen sikarutto (ASF), joka on merkittävä uhka suomalaiselle sikataloudelle. Suomessa tautia ei ole havaittu, mutta lähimmät esiintymät löytyvät Venäjältä ja Virosta. Villisikojen runsas liikkuminen rajan yli lisää osaltaan riskiä taudin leviämiselle Venäjältä Suomeen.

Miettinen korostaa, että suomalaisen villisian ekologiaa ja vaikutuksia on tärkeää tutkia, koska levittäytyy vähitellen laajemmalle muuttuvan ilmaston myötä.