Ruotsissa ammutusta villisiasta löytyi hälyttävän korkeita cesium-pitoisuuksia – "Jouduin heittämään lihat pois"

JaktJournalen-lehti kertoo Emil Ekströmin Ruotsissa Gävlen lähistöllä ampumasta villisiasta, jonka todettiin sisältävän ennätyskorkean määrän radioaktiivista cesiumia. Ekströmin ampumassa noin 60 kiloisen karjun cesium-pitoisuudeksi mitattiin 44 000 bequereliä, vaihteluvälin ollessa noin 8 000 becquerelliä suuntaansa. Tulos on suurin alueella mitatuista lukemista viime vuosina.

"Villisian korkeat cesium-pitoisuudet liittyvät todennäköisesti sen syömään ravintoon, erityisesti sieniin. Tshernobylin ydinreaktorionnettomuudesta 1986 tulleen radioaktiivisen laskeuman mukana maan pinnalle tullut cesium-137 kertyy ravintoketjun kautta myös villisian elimistöön. Cesium-137:n puoliintumisaika on noin 30 vuotta", arvioi Säteilyturvakeskuksen (Stuk) ylitarkastaja Jani Turunen.

Villisianliha ei kuulu tällä hetkellä Stukiin jatkuviin valvontakohteisiin. Stuk on tutkinut villisian lihan radioaktiivisuutta Suomessa viimeksi vuosina 2017 ja 2018. Tuolloin mitatuissa villisianlihanäytteissä cesium-137-pitoisuudet olivat välillä 17–708 Bq/kg. Muutaman mitatun villisianlihanäytteen cesium-137-pitoisuus ylitti raja-arvon 600 Bq/kg, jota suositellaan noudatettavaksi, kun saatetaan markkinoille luonnonvaraista riistaa, metsämarjoja ja -sieniä sekä järvikaloja. Suomessa villisianlihan käytölle ei ole säteilyn takia rajoituksia.

Emil Ekström kertoo joutuneensa heittämään lihan pois, sillä 10 000 becquereliä pidetään Ruotsissa rajana, jolloin liha on syömäkelvotonta.

"Yleisesti ottaen suuria cesium-137-pitoisuuksia sisältäviä lihoja ei suositella syötäväksi. Noin 80 000 becquereliä cesium-137:ää aiheuttaa yhden millisievertin (mSv) suuruisen säteilyannoksen. Suomalaisten vuotuinen keskimääräinen säteilyannos on 5,9 millisievertiä. Tästä keskimääräisestä säteilyannoksesta vain murto-osa aiheutuu ravinnon kautta tulevasta ympäristössä olevista keinotekoisista radioaktiivisista aineista", Turunen sanoo.

Tshernobylin ydinreaktorionnettomuudesta 1986 tulleen radioaktiivisen laskeuman mukana maan pinnalle tullut cesium-137 laimenee maata muokatessa ja siirtyy pinnasta syvemmälle. Se sitoutuu viljelysmaassa tiukasti hienojakoiseen maa-ainekseen, joten viljelyskasvien cesiumpitoisuudet ovat tyypillisesti pieniä.

Sen sijaan metsäympäristössä cesium-137 pysyy kauan orgaanisessa pintakerroksessa ja on kasveille ja sienille käyttökelpoisessa muodossa.

"Suomessa luonnosta saatavien tuotteiden käytölle ei ole säteilyn takia rajoituksia, mutta tuotteita kannattaa syödä monipuolisesti, esimerkiksi eri kalalajeja ja eri sienilajeja. Kalalajien osalta pitoisuudet ovat korkeimmat petokaloissa ja pienimmät ei-petokaloissa."