Klapikone sirkkelillä vai laipalla?

Monta väittelyä on viritelty klapikoneiden katkaisutekniikan paremmuudesta. Sirkkelillä ja ketjulla on omat puolestapuhujansa, mutta valmistajan näkökulmasta kummallekin katkaisutavalle on omat asiaperusteensa.

”Se väite täytyy heti ampua alas, että toinen sopisi paremmin ammattikäyttöön. Niin pyöröterä kuin ketju voivat toimia ammattikoneessa”, tekninen asiantuntija Jarmo Karhu Palaxilta sanoo.

Klapikoneiden sirkkeleiden halkaisija vaihtelee tyypillisesti 700:stä aina 1 000 milliin. Myös 750 ja 900 millin terällä varustettuja koneita on kaupan. Ketjukatkaisulla varustetuissa koneissa on niissäkin eri pituuksia puun paksuuden mukaan.

Pienimmät vakiovaruksena tulevat laipat ovat 15 tuuman mittaisia, jollaisilla katkeaa vielä 30 senttinen tukki. Pisimmät laipat ovat 20 tuuman mittaisia, mutta ne menevät yleensä vientimalleihin.

Karhun mukaan teräketjulla varustettu kone on hyvä yleiskone, jolla selviää lähes kaikesta eteen tulevasta puusta. Jos puun katkaisun nopeus on tärkeä, silloin vaaka kallistuu sirkkelin suuntaan. 1 000 millin terällä katkeaa järeämpikin tavara aina 40 sentin halkaisijaan asti.

’”Ero on huomattava sirkkelin eduksi, se katkaisee puun joissain tapauksissa puolessa siitä ajasta, mikä ketjukoneelta kuluu.”

Vesa Haapaniemi puolestaan päätyi ketjulla katkovaan koneeseen. Kuva: Rami Marjamäki

Karhun mukaan kuitupuun kokoluokkaa olevien runkojen katkaisussa 750 millisellä sirkkelillä saavutetaan suurimmat katkaisunopeudet.

Puun katkaisemisen nopeutta ei voi kasvattaa sirkkelin terää suurentamalla, sillä hammasluvun kasvaessa terä haukkaa entistä enemmän voimaa. Silloin sähköä ei riitä enää halkaisusylinteriä käyttävän hydrauliikkapumpun pyörittämiseen ja työ hidastuu.

Halkaisijan kasvaessa myös terän liikuttamiseen tarvittavat voimat kasvavat.

Klapikoneen suunnittelua rajoittaa käytettävissä olevan sähkötehon määrä. Suunnittelu on tasapainoilua sen suhteen, miten yleensä käytetyn 25 ampeerin sulakkeen kautta saatava voima jaetaan katkaisun ja halkaisun suhteen niin, että pilkettä syntyy maksimimäärä.

Sirkkelin edestakainen liikuttelu vaati vaatii laippaa enemmän voimaa. Pyöröterällä varustettu klapikone pitää myös suunnitella ja rakentaa jykevämmäksi kuin laippakone, ja siksi se on hankintahinnaltaan yleensä kalliimpi.

Käyttökulujen suhteen pyöröterällä varustettu kone on ketjulla leikkaavaa edullisempi. Kovametallista valmistettu hammas kestää tukin epäpuhtauksia ketjua paremmin.

”Karkeasti voisi sanoa, että pyöröterällä voi ajaa 20 rekkakuormallista puuta ennen kuin teroitustarvetta ilmenee.”

Huoltoasemapuheissa on esitetty hurjempiakin lukuja, joissa yhdellä pyöröterällä olisi ajettu lähemmäs tuhat mottia viilaa näyttämättä.

Ketjukoneen käynti on äänettömämpää kuin sirkkeliversion. Toisaalta huoltoa se tarvitsee enemmän kuin sirkkeliterä. Kuva: Rami Marjamäki

Teräketjua pitää teroittaa tiuhemmin, ja se kuluu loppuun huomattavasti nopeammin kuin pyöröterä. ketjun huoltoväliä voi merkittävästi kasvattaa kovametallihampaalla varustetulla ketjulla, joka kestää 10–20 kertaa pidempää kuin tavallinen ketju.

Silloin se alkaa kestoltaan lähestyä jo sirkkeliä. Ketjukäytön kustannuksia lisää silti laipan kuluminen vaihtokuntoon sekä ketjun voiteluun käytettävän teräketjuöljyn kulutus.

Siinä missä sirkkeli vonkuu puuta leikatessa ja vähän myös pyöriessään, vain leikatessaan pyörivä teräketju suhahtaa liki äänettömästi puuhun.

Tapahtuipa katkaisu sirkkelillä tai teräketjulla, kumpikin niistä kannattaa pitää terävänä.

”Tylsyminen tapahtuu vähitellen. Sitä ei heti huomaa oikeastaan muusta, kuin siitä, että päivän päätteeksi klapeja on syntynyt vähemmän kuin terävällä terällä”, Karhu huomauttaa.