Finlandia-ehdokas kiduttaa epämiellyttävillä tiedoillaan naalinpyynnin historiasta, mutta palkitsee kärsivälliset lukijansa

Jos odottaa näkevänsä kuvia pörröisestä naalista pehmeällä hangella tai pentujen painista pesäkummun suulla, pettyy pahasti.

Pohjolan naalikanta on viime vuosisadalla metsästetty sukupuuton partaalle. Nyt Suomessa arvioidaan elävän kymmenkunta naaliyksilöä.

Naalin näkeminen luonnossa on siis kuin lottovoitto. Ehkä siitä syystä Kimmo Ohtonen ei halunnut kirjaansa Tunturikettu – Pohjolan naalin tarina yhtä ainutta valokuvaa.

Tiedot naalista ovat myös olleet kiven alla, eikä Ohtonen tässäkään asiassa päästä lukijoitaan helpolla.

Hän kuvailee seikkaperäisesti tiedonhakumatkojaan ja keskustelujaan tutkijoiden ja luonnonsuojelun asiantuntijoiden kanssa. Informatiivisia väliotsikoita, faktalaatikoita tai muitakaan tiivistyksiä on turha odottaa.

320-sivuinen tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas imaisee kuitenkin mukaansa. Se kiduttaa epämiellyttävillä tiedoilla, mutta lopun toiveikkuus palkitsee.

Naalin pesintä onnistui Suomen Lapissa ensimmäistä kertaa yli 25 vuoteen kesällä 2022. Sen eteen on tehty hartiavoimin töitä.

Konkreettisesti naalin suojelu on tarkoittanut muun muassa punaketun laajamittaista metsästystä moottorikelkkojen avulla sekä koiran nappuloiden kuskaamista erämaan ruokinta-automaatteihin.

Miksi naali sitten hävisi maastamme lähes kokonaan?

Paksuturkkista nisäkästä on pyydetty 1900-luvun alussa erityisesti muotiteollisuuden tarpeisiin.

Naali on kuitenkin kärsinyt myös petovihasta, sillä se on tyhjentänyt Pohjolan asukkaiden riekkoansoja ja ruokaillut porojen vasoma-alueilla.

Erityisen raastavaa on saada tietää monista väkivaltaisista tavoista, joilla naalia on metsästetty: jalkaraudoin, myrkkysyötein ja pesäkoloa savustamalla.

Monin paikoin suden hävitykseen tähdännyt myrkkypyynti on koitunut juuri naalin kohtaloksi.

Asenteet naalia kohtaan ovat muuttuneet, mutta ilmastonmuutos uhkaa sen elinalueita.

Ohtosen teos pohtii, voiko ihminen korjata tekemiään virheitä, omiaan ja aiempien sukupolvien.

Kesän 2022 tapahtumat luovat toivoa paitsi naalin selviämiseen, myös ihmisen kykyyn ymmärtää luonnon monimuotoisuuden arvoa.

Kimmo Ohtonen: Tunturikettu – Pohjoisen naalin tarina. 320 sivua. Otava 2023.