Metsästäjäliitto on tyytyväinen valkohäntäpeuroista tehtyyn selvitykseen – ”Palautteen suhteen ei pidä olla kovakorvainen”

Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) vastaanotti tänään Esa Härmälän ja Lauri Kontron laatiman Kestävään valkohäntäpeurapolitiikkaan -selvitysraportin. Toiminnanjohtaja Jaakko Silpola kertoo Metsästäjäliiton olevan tyytyväinen raportin henkeen.

”Metsästysseurat ovat näissä asioissa avainsoluja, ja niiden toimintamahdollisuudet tulee säilyttää, mikä on huomioitu raportissakin”, Silpola kommentoi.

Raportissa muun muassa kiinnitetään huomiota peurojen ruokintaan, jossa esitetään siirryttäväksi ylläpitoruokinnasta houkutteluruokintaan.

”Tästä on keskusteltu paljon ja on Metsästäjäliiton näkökulmasta ymmärrettävää, että yhteiskunnallista keskustelua esimerkiksi sopivista ruokintatavoista ja niiden toteuttamisesta tulee käydä”, Silpola toteaa.

”Meidän pitää löytää sopivat menetelmät siihen, että ruokinta on käytännössä mahdollista järjestää niin, että on houkutusvaikutus, mutta ei ylläpitovaikutusta. Raportin suositus on hyvä, kun siinä ei anneta eksakteja lukuja, kun olosuhteet ja käytännön vaihtoehdot ovat hyvin erilaisia. Tämä on ymmärrettävä keskustelunavaus, ja Metsästäjäliittohan on jo ilmoittanut, että me työstämme kestävän ruokinnan ohjeistuksia sekä valkohäntäpeuroja että vesilintuja ajatellen.”

Valkohäntäpeurojen osalta ongelmana ovat niiden paikalliset tihentymäalueet, joilla peuroja on ongelmaksi asti. Jaakko Silpola pitää raportin tavoin oleellisena keskittyä alueellisiin tiheystavoitteisiin eikä valtakunnallisiin määrätavoitteisiin.

”Jos asiaa käsitellään riistanhoitoyhdistysten tasolla, silloin voidaan käydä yhä enemmän keskustelua sidosryhmien kanssa, on kyse sitten maanviljelijöistä, mökkiläisistä tai omakotitaloasukkaista. Siellä voidaan läpivalaista paikallisia tiheyksiä ja mahdollisia ongelmia. Palautteen suhteen ei pidä olla kovakorvainen”, Silpola muotoilee.

Silpola myös muistuttaa, että peurojen paikalliset ongelma-alueet ovat syntyneet monen tekijän yhdistelmänä.

”Useampi vuosikymmen toimittiin peuran osalta suunnilleen samalla tavalla, eikä kanta erityisesti ryöpsähtänyt. Sitten se yhtäkkiä ryöpsähtikin, vaikka kukaan ei sitä tietääkseni erityisesti suunnitellut tai tavoitellut. Talvet lauhtuivat ja Suomen viljelymenetelmät muuttuivat, minkä myötä peuroille on ollut ihan toisella tavalla ravintoa tarjolla. Varmaan oma vaikutus on ruokinnallakin, mutta ei se asiaa ole yksin aiheuttanut.”