Poikkeuksellisen hiljainen syksy yllätti koneyrittäjät

Puunkorjuu on edennyt syksyllä poikkeuksellisen hitaasti. Koneyrittäjien liitolla on pitkä lista syitä, jotka ovat yhdessä johtaneet hakkuiden vähenemiseen.

”Alkuvuonna puuta korjattiin vielä reippaasti ja metsäyhtiöt varmistelivat, että korjuukalustoa riittää syksylle. Siihen nähden työmaiden hiljeneminen on yllättävää”, toteaa varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola Koneyrittäjistä.

Jaakkolan mukaan korjuutyömaiden hiljeneminen koskee sekä metsäteollisuudelle jalostukseen että energiaksi menevää puuta. Niistä energiapuun korjuun väheneminen oli ennakoitavissa.

”Viime talvi oli lauha, joten energiapuuta jäi paljon varastoihin. Uutta puuta ei kannattanut varastoon hakata.”

Energiapuun käytön huippu näyttää muutenkin taittuneen. Vaikka sen käyttömäärät ovat edelleen korkeat, edessä häämöttää hidas lasku.

Kesän jälkeen hiljenneet metsäteollisuuden työmaat selittynevät nekin osin varastojen kasvulla. Siihen liittyy metsäteollisuuden yleinen ahdinko. Kun tuotteet eivät ole käyneet toivotulla tavalla kaupaksi, tehtaita on jouduttu seisottamaan.

Pari viikkoa sitten Stora Enson ongelmat kärjistyivät niin pahoiksi, että yhtiö veti pois metsänomistajille tehtyjä puun ostotarjouksia. Syyksi yhtiö kertoi kesällä ostetun puumäärän paisumisen.

”Varastot voivat tietenkin kasvaa ennakoimatta. Oudolta tuo silti kuulostaa”, toteaa Jaakkola.

Tehtaiden seisottaminen on vähentänyt yhtiöiden puuntarvetta. Kuva: Anu Kovalainen

Koneyrittäjille tulevat työtilaukset ovat melkoisen palapelin tulosta. Niihin vaikuttavat yhtiön leimikkovarasto, tilauskanta ja erilaiset puutavaralajeja koskevat rajoitukset. Sen päälle tulevat vielä korjuuaikaa koskevat ja muut vastaavat vaatimukset.

”Joskus tilanne voi olla sellainen, että yhtiöllä on puuta käsissä, mutta sen järkevä korjaaminen ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa”, toteaa Jaakkola.

Siinä missä Stora Enso valitteli puutulvaa, joillakin muilla yhtiöillä näyttäisi olevan pulaa puusta. Se johtuu siitä, että kantohintojen nopea lasku kesän huipun jälkeen on vähentänyt metsänomistajien intoa puukauppoihin.

”Koneyrittäjiltä tulee viestejä töiden vähenemistä tasaisesti ympäri maata. Se ei silti tarkoita, että kaikkien yrittäjien työt olisivat vähentyneet.”

Jaakolan mukaan esimerkiksi Metsähallituksen puunkorjuu jyskyttää varsin tasaisesti. Se on vakaa urakan antaja yrittäjille.

Kaikkineen viime vuodet ovat olleet kohtuullisen hyviä koneyrittäjille. Venäjän käynnistämän hyökkäyssodan jälkeen metsäteollisuus on lisännyt puunkorjuuta kotimaasta.

Töitä on siten riittänyt. Vaikka kustannukset ovat nousseet, myös taksat ovat parantuneet.

”Elleivät taksat elä kustannusten mukaan, koneyrityksille tulee noutaja”, muistuttaa Jaakkola.

Kuiduttavan teollisuuden ongelmat huolestuttavat koneyrittäjiä. UPM:n mukaan puun hinta on kestämättömällä tasolla ja myös Metsä Group on ilmoittanut suuresta säästötarpeesta. Se voi iskeä myös puunkorjuuseen.

Sahoillakin on kannattavuusongelmia. Sahaus kuitenkin jatkuu ja tavara ja puut liikkuvat.

”Se on hyvä, sillä päätehakkuut ovat koneyritysten kannalta parhaiten kannattavia korjuukohteita”, sanoo Jaakkola.

Huolta aiheuttaa myös kesähakkuista käytävä keskustelu. Pelkona on, että niitä aletaan rajoittaa EU:n toimesta lintujen pesimäaikaan.

”Tämä keskustelu aiheuttaa harmaita hiuksia. Hakkuista seuraa väistämättä linnuille haittaa, mutta esimerkiksi avohakkuiden osalta se koskee vain äärimmäisen pientä osaa pesivistä linnuista.”

”Vastapainona on, että rajoitukset veisivät kahden kuukauden elinkeinon suurelta joukolta yrittäjiä ja työntekijöitä. Kielto vaikeuttaisi myös metsäteollisuuden puuhuoltoa”, sanoo Jaakkola.

Koneyrittäjät seuraavat tarkkaan myös keskustelua muista hakkuurajoituksista ja ennallistamisesta. Niistä ensimmäinen syöksisi maan ongelmiin, mutta jälkimmäinen avaisi koneyrittäjille uusia työtilaisuuksia, vaikka se ei toisi yhteiskunnalle suoranaista lisäarvoa.

Pätevät työntekijät luovat perustan koneyritysten kannattavuudelle. Kuva: Jyrki Luukkonen

Pitkään keskustelua on käyty myös metsäkoneyrittäjien työvoimapulasta tai sen uhasta. Siihen liittyvä ongelma on, että metsäkonekouluista valmistuneet päätyvät herkästi muille aloille.

Jaakola pitää työvoimapulaa liian vahvana terminä.

”Koneyrittäjät ovat selvinneet ennätyssuurista korjuumääristä. Tekijöitä siis on, mutta hyvistä sellaisista saattaa olla pulaa. Mitä parempia kuskeja yritykset käyttävät sitä parempi on lopputulos”, Jaakkola summaa.

Tuoreen selityksen mukaan puunkorjuu ja metsätalous vastaavat nykyään metsäteollisuutta suuremmasta arvonlisästä.

”Kannon juurella tähän voidaan olla hetken tyytyväisiä, mutta pitemmän päälle tilanteen pitäisi olla toisinpäin. Jos metsäteollisuus ei kannata, se heijastuu nopeasti myös kantohintoihin ja puunkorjuuseen”, varoittaa Jaakkola.