Luontokeskuksen näyttely ei korvaa luontoretkeä, mutta pesee Heurekan ja Hoplopin

Äitienpäivänä vein perheeni Liminganlahden luontokeskuksen ympäristöön linturetkelle.

Perämeren maannousemarannikko on lintubongarin paratiisi ainakin kevät- ja syysmuuttojen aikaan. Luonnonnäytelmän ympärille on taitavasti rakennettu palvelukokonaisuus, joka helpottaa lintutietämyksen lisäämistä.

Lyhyen kävelymatkan päässä parkkipaikalta avautuu tilava lintutorni ja tuulelta suojattu esteetön katselukoju, jossa on ikkunoita moneen suuntaan.

Riemuitsin, kun kiikariini kohdistui ilmassa leikkivä mustavalkoinen siivekäs, jonka puolisoni totesi töyhtöhyypäksi. Retkeltä jäisi ainakin yksi laulujoutsenta ja sinisorsaa harvinaisempi havainto.

Lintutornilta pois lähtiessä huomasin kyltin, jossa luki, että tornilla ei saa juosta, hyppiä, paukutella ikkunoita eikä puhua kovaan ääneen. Juuri ne asiat, joita lapseni ehtivät ennen kyllästymistään tehdä.

Pahoittelen häiriötä. Onneksi kanssakatsojat olivat ymmärtäväisiä. Jos luontokeskus haluaa vielä selkeyttää viestintäänsä, lapsille suunnatut ohjeet voisi ilmaista sanojen lisäksi kuvin, lapsen näkökorkeudella.

Linturetken jälkeen makkarat paistuivat ja eväät maistuivat luontokeskuksen pihassa, jossa on kiitettävästi tulipaikkoja ja suojaisia penkkejä. Pihan kiipeilyteline maastoutuu kauniisti ympäröivään luontoon.

Hyvin suunniteltu kokonaisuus jatkuu myös luontokeskuksen sisätiloissa. Näyttelyssä ilahdutti, miten paljon siellä riittää kiinnostavaa näkemistä, kokemista ja tekemistä myös lapsille.

Lintujen sulkia ja munia saa kosketella, kosketusnäytölliset pelit ovat sopivan matalalla ja väsymyksen iskiessä voi kavuta linnunpesän muotoon rakennettuun satunurkkaukseen pötköttämään.

Äänimaailma on rauhoittava, täysin päinvastainen mitä esimerkiksi Heurekassa tai Hoplopissa, joissa meteli raastaa aikuisen korvia. Luulen, että kaiuttimistakin kuultu linnunlaulu rauhoittaa lapsia niin, ettei se yllytä kirkumaan.

Kun Suomen luontokeskus Haltia avattiin Nuuksiossa kymmenen vuotta sitten, kävin paikalla tekemässä siitä juttua. Ihastelin rakennusta ja komeaa näyttelyä, mutta en voinut olla pohtimatta, eikö ihmeellisintä ole kuitenkin ympäröivä luonto.

Nyt ymmärrän, että vierailu luontokeskuksessa ei koskaan korvaa luontoretkeä, mutta se voi korvata retken esimerkiksi sisäleikki- tai huvipuistoon.

Parhaimmillaan se syventää ymmärrystä ympäröivän luonnon tapahtumista ja innostaa tutkimaan sitä tarkemmin. Mikä parasta, lompakko ei laihdu ökyhintaisista sisäänpääsymaksuista.

Kirjoittaja on Pohjois-Suomen aluetoimittaja.