Yli puolet EU:n puuvaroista keskittyy Itämeren ympärille – pelastavatko naapurit Suomen puupulasta?

Suomessa tuli hätä käteen, kun Venäjältä ei enää tuodakaan kuitu- ja energiapuuta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennakkotietojen mukaan puun tuonti väheni vuonna 2022 reilulla puolella edellisvuodesta.

Puun tuontia Virosta ja Latviasta ei kyetty lisäämään – itse asiassa puun tuonti Baltiasta väheni hieman edellisvuodesta. Sen sijaan puun tuonti Ruotsista tuplaantui.

Onko Itämeren maiden puuvarannosta hyötyä Suomen metsäteollisuudelle lähivuosinakaan?

Potentiaalia kyllä on, sillä hieman yli puolet EU:n puuvarannosta keskittyy Itämeren ympärille. Eniten puustoa on kuutioissa mitattuna Ruotsissa ja Saksassa, kummassakin 13 prosenttia unionin puuvaroista.

Puolassa on 10 prosenttia ja Suomessa 9. Virosta, Latviasta ja Liettuasta kustakin löytyy pari prosenttia ja Tanskasta vain puoli prosenttia. EU-maita ja Iso-Britanniaa koskevat tiedot ovat vuodelta 2020.

Luken tutkimuspäällikkö Matleena Kniivilä toteaa, että puuta on perinteisesti tuotu Suomeen Venäjän lisäksi pääasiassa vain Virosta, Latviasta ja Ruotsista.

Vuonna 2022 näistä kustakin tuotiin Suomeen pyöreästi noin miljoona kuutiometriä, kun pelkästään Venäjän-tuonti vuonna 2021 oli reilut 9 miljoonaa kuutiota.

”Ei Baltiasta ja Ruotsista irtoa sellaisia määriä puuta, jolla voitaisiin korvata koko Venäjän-tuonti”, Kniivilä sanoo.

”Tuontia voidaan ehkä lisätä jonkin verran, mutta määrät jäävät silti pieniksi. Pohjoisessa voidaan tuoda puuta Ruotsista, mutta heilläkin on tarve käyttää puu kotimaassaan.”

Pellervon taloustutkimus PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne vahvistaa, että varsinkin kuitupuuta on Itämeren äärellä tarjolla. Esimerkiksi Virossa ei ole kuitua käyttävää sellutehdasta, kun EstForin tehdashanke kaatui paikallisten vastustukseen viisi vuotta sitten.

”Mutta moni muukin havittelee Baltian kuitua, ja se näkyy hinnoissa.”

Hornella ei ole tarkkaa tietoa, mutta hän veikkaa, että muut ostajat ovat etenkin keskieurooppalaisia pelletintuottajia.

Suomessa on takavuosina kannettu huolta ainakin Viron metsänhoidon laadusta.

”Virossa metsien tila ja puuston laatu ovat paikoin huonoja ja lehtipuuta on paljon. Tämä johtuu paljolti siitä, että maan metsäpinta-ala on lähes kaksinkertaistunut 60:n viime vuoden aikana, merkittävältä osin luontaisesti metsittymällä”, kirjoittivat Jussi Leppänen ja Esa-Jussi Viitala Metsätieteen aikakauskirjassa vuonna 2017.

Nyt Leppänen arvioi MT:lle, että metsänomistuksen vakiintuminen Baltiassa ja Puolassa lisää metsätalouden kestävyyttä.

Puolasta tosin tuskin riittää puuta Suomeen tulevaisuudessa.

”Puolassa suurin metsänomistaja on valtio, joten metsätaloudessa on monikäytön ja yhteiskunnan näkökulma aika vahva. Puolassa on mekaanisen puutuoteteollisuuden lisäksi myös merkittävää kemiallista metsäteollisuutta”, Leppänen sanoo.

Myöskään Saksan puista ei liene Suomelle hyötyä, sillä maassa on paljon omaa metsäteollisuutta.

Kniivilä ei näe käytännössä mitään muuta mahdollisuutta kuin yrittää löytää teollisuuden tarvitsema lisäpuu Suomesta.

”Pidemmällä aikavälillä hakkuiden määrää ei kuitenkaan voida nostaa, kun muun muassa tarpeet lisätä suojelua kasvavat. Tämä on tulevien vuosien ongelma: miten sovittaa yhteen puuvarat ja kysyntä, jollei sitten suljeta vanhaa kapasiteettia?”

Horne taas ei povaa Suomeen puupulaa Venäjän-tuonnin pysähtymisestä ja isoista tehdashankkeista huolimatta.

”Venäjän-tuontiin verrattuna meiltä jää uupumaan ehkä 3–4 miljoonaa mottia. Lähivuosina hakkuut painottuvat harvennusleimikoihin aikaisempia vuosia enemmän, ja myös sahateollisuuden lisäkapasiteetin kasvattamat sivuvirrat syöttävät raaka-ainetta sellutehtaille.”

”Kysynnän kohdistuessa kotimaiseen puuhun kuitupuun hinta tulee nousemaan, mikä lopulta tasapainottaa markkinaa kysynnän sopeutuessa korkeampaan raaka-ainehintaan”, Horne uskoo.

Hän muistuttaa, että Suomesta myös viedään raaka- ja jätepuuta ulkomaille.

”Tämä vuosi varmaan eletään vielä siirtymävaihetta ennen kuin tilanne vakiintuu.”