Rupikonnan lipaisu saattaa aiheuttaa koiralle yletöntä kuolausta – hengenvaaraa konna tuskin koiralle aiheuttaa

Rupikonna on tavallista sammakkoa jykevärakenteisempi, se liikkuu kömpelömmin kuin tavallinen sammakko. Sen iho on kuivempi ja nystyräisempi kuin sileäihoisemmalla sukulaisellaan. Rupikonnan tunnistaa silmien takana erottuvista korvallisrauhasista.

Jos koira erehtyy nappaamaan rupikonnan suuhunsa, se todennäköisesti sylkäisee sen pois, sillä rupikonnan maku on paha. Yleensä pelkkä konnan nuolaisu riittää siihen, ettei koira tohdi nielaista konnaa. Koirat oppivatkin karttamaan rupikonnaa kerran erehdyttyään.

Syynä pahaan makuun ja kuolaamiseen on rupikonnan hätääntyessään erittämä myrkky, bufotoksiini. Myrkkyä erittyy sekä silmien takana olevista rauhasista että ihonystyröistä, joista rupikonna on saanut nimensä.

Koira oppii kerran erehdyttyään yleensä välttämään rupikonnia. Kuva: Eija Vallinheimo

Bufotoksiini voi aiheuttaa koiralle pahoinvointia ja muun muassa yletöntä kuolaamista.

Hyvä uutinen on se, että vaikka myrkky on ärsyttää koiran limakalvoja, hengenlähtö ei ole todennäköistä. Konnat puolustautuvat bufotoksiinia erittämällä sen luontaisilta uhilta, joita ovat muun muassa siilit, näätäeläimet, käärmeet ja petolinnut.

Jos koira saa suuhunsa enemmän myrkkyä, oireet menevät yleensä ohi alle vuorokaudessa. Koiran vointia kannattaa kuitenkin tarkkailla ja huuhdella koiran suu hyvin mahdollisimman nopeasti. Jos koiran olo tai yleisvointi huononee, tulee aina mennä eläinlääkäriin.

Rupikonna elää yleisenä maamme etelä- ja keskiosissa, mutta harvalukuisena sitä tapaa napapiirille asti. Rupikonna viihtyy monenlaisissa ympäristöissä.

Rupikonnanaaraat voivat Suomessa saavuttaa jopa liki kymmenen sentin pituuden, mutta koiraat jäävät yleensä 6–8 sentin mittaisiksi.