Video: Näin valmistuu puukko käsityönä – puukkoseppämestarin mielestä hyvän puukon tunnistaa silmiä hivelevän kauniista ulkonäöstä

Suomalainen eränkävijä luottaa yhä vankasti puukkoon. Sillä suolistetaan saalis heti tuoreeltaan, vuollaan kiehiset erätulilla ja tehdään ehkä se puukon tärkein tehtävä – eli avataan makkarapaketti.

Puukkokaupassa kihoaa kuitenkin tuskanhiki. Malleja on monta, teräseoksia samoin ja hintaluokkia vielä enemmän. Mistä ihmeestä osaa valita itselleen hyvän puukon?

Mikko Inkeroisella on näkemystä asiaan, sillä hän on yksi Suomen harvoista puukkoseppämestareista. Inkeroinen on myös voittanut SM-kultamitalin puukkokilpailuissa peräti viisi kertaa.

Inkeroisen vastaus parhaan puukon dilemmaan on yllättävä, sillä se ei sisällä pitkää luentoa teräksen kovuusasteista tai terän kaltevuuskulmista.

"Hyvän puukon tunnistaa hyvästä muotoilusta ja kauniista ulkonäöstä. Minun mottoni on se, että työkalunkin pitää olla kaunis. Puukkovalinta tehdään yleensä pitkälti tunnepohjaisesti, vaikka sitä yritetään perustella järjellä. Periaatteessa puuta voi veistää vaikka miekalla, se ei vaan ole siihen yhtä kätevä työkalu", Inkeroinen naurahtaa.

Jokainen Inkeroisen tekemä puukko on uniikki tilaustyö. Kuva: Jere Lauha

Tällä hetkellä Inkeroisen tilausjono on noin puoli vuotta.

Inkeroisen valmistama puukko on arvokas verrattuna marketin sarjatuotannosta tulleeseen, mutta vastineeksi saa tinkimättömällä taidolla tehdyn ja huolellisesti viimeistellyn, kauniin puukon. Yhden puukon valmistamisessa vierähtää helposti yksi kokonainen työpäivä.

Inkeroisen pajassa huokuvat perinteiset käsityötaidot. Nurkasta löytyvät ahjo, alasin ja vanha päästöuuni sekä satoja erilaisia työkaluja. Inkeroinen valmistaa puukkonsa alusta loppuun saakka itse.

Vaikka materiaalit ja muodot vaihtelevat jonkin verran, puukko on säilynyt lähes muuttumattomana vuosisatoja.

Puukon teko aloitetaan takomalla terä hiiliteräksestä. Terää hiotaan, lämpökäsitellään ja sen jälkeen viimeistellään. Valmiiseen terään rakennetaan helat ja kahva. Kun kahva on valmis, sen pinta käsitellään ja siihen ommellaan sopiva tuppi.

"Itse tykkään käyttää luonnonmateriaaleja. Puukoissani puu on puuta ja luu on luuta. Tupessa käytän naudan parkkinahkaa, mutta joitakin tuppia olen tehnyt myös kalannahasta. Mateen nahka kelpaa vain koristeeksi naudan nahan päälle, mutta esimerkiksi sammella on niin paksu nahka, että siitä pystyy ompelemaan tupen."

Inkeroinen käyttää puukoissaan yleensä suomalaista puuta: visakoivua, tuohta tai juuripahkaa.

Terävä puukko ja puunpala on kaikki, mitä tarvitaan vuolemisessa.  Kuva: Jere Lauha

Inkeroinen sanoo päätyneensä puukkosepäksi ilman sukurasitetta. Silti innostuksen juuret juontuvat vuosikymmenten taakse.

"Pikkupoikana kuljin lähimetsissä puukko vyöllä, vaikka asuin kaupungissa. Sieltä se kiinnostus puukkoihin varmasti lähti. Vuonna 1997 tein ensimmäisen puukkoni ja 2004 aloitin Mikkelin käsi- ja taideoppilaitoksessa metalliartesaani-linjalla. Puukkoseppäkisällin näytön annoin 2013 ja vuonna 2018 suoritin vaativan puukkoseppämestarin näyttötutkinnon."

"Koulutus antaa tosi hyvän lähtökohdan työhön. Alaa vaivaa vähän se, että koulutusta saatetaan vähätellä ja ajatellaan, että kyllähän suomalainen mies liiterissään tekee mitä vaan. Varmasti tekee, mutta maisteri kantapää on pitkä tie."

Kehittyminen vaatii sitä, että on avoin uusille ideoille ja näkemyksille. Sanotaan, että ei ole niin hyvää seppää, ettei hänellä olisi aina jotakin opittavaa.