Susi syö arviolta 14–18 hirveä vuodessa, jos alueella ei ole muita sorkkaeläimiä. Lounais-Suomessa oleva valkopeurakanta riittää pitämään hirveen kohdistuvan paineen pienempänä.
Ilves ei saalista hirviä, mutta sille kelpaa metsäkauriin lisäksi valkohäntäpeura. Tutkimusten mukaan ilves voi tappaa 30–50 metsäkaurista vuodessa. Valkohäntäpeurat voivat paikoin muodostaa tärkeän osan ilveksen ravinnosta.
Ahman ei ole todettu saalistavan hirviä säännöllisesti. Ahma saattaa aiheuttaa kuitenkin esimerkiksi metsäkauriskannalle merkittävää kuolleisuutta.
Karhun saalistus keskittyy hirven osalta vasoihin. Ne voivat saalistaa 20–30 prosenttia alueen hirvenvasoista ja aiheuttaa sen, että hirvikanta pysyy alhaisena.
Jos kuvitteellisella 200 000 hehtaarin alueella elää 40 ilvestä ja 15 sutta, ilves syö vuodessa 10 valkohäntäpeuraa ja yksi susi 18 peuraa. Tästä voidaan laskea, että vuodessa saaliiksi joutuu yhteensä 670 peuraa. Jos valkohäntäpeura on tavoitetiheydessä, alueella elää noin 20 yksilöä tuhannella hehtaarilla. Tästä voi laskea, että jäljelle jää vielä runsaasti sorkkaeläimiä.
Metsästettäväksi jää vielä noin puolet vasatuotosta eli 1 200 peuraa, kun huomioidaan myös kolarit ja luonnollinen kuolleisuus. Niillä alueilla, jossa peuraa ei ole näin paljon verotus kohdistuu muihin sorkkaeläimiin. Tulee muistaa, että esimerkiksi ilveksen saalisvalikoima on hyvin laaja pikkujyrsijöistä ja linnuista peuran kokoluokkaan. Suosittua ravintoa ovat jäniseläimet.
Laskelmat on julkaistu Riistakeskuksen Metsästäjä-lehdessä. Lehdessä muistutetaan, että suurpetojen vaikutukset sorkkaeläinkantoihin on huomioitava, jotta vältytään kannan yhtäkkiseltä romahdukselta. Eri lajeilla on monimutkaiset keskinäiset riippuvuussuhteet, jotka tulee huomioida metsästysverotusta suunniteltaessa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
