Millaiset olot kirjanpainajalla on nyt, kun pakkanen paukkuu melkein -30 asteessa? Työnsimme lämpömittarin hangen alle tuhokuusikossa

Ennätyspakkanen sananmukaisesti paukkuu keskisuomalaisessa kuusikossa, jota kirjanpainajat olivat edelliskesänä kaltoin kohdelleet. Puita on kuivanut pystyyn, tuulen kaatamia runkoja pilkottaa niitä kuorruttavan hangen sisästä.

Digitaalisen pakkasmittarin näyttöön ilmestyvät lukemat vaihtelevat metsän korkeusolosuhteista riippuen 23–26 miinusasteen välillä. Yöllä on ollut kylmempääkin, pakkanen on käynyt -30 asteen alapuolella.

Lunta on keskimäärin noin 40 senttiä. Jossain narskuvan lumipeitteen alla karikekerroksessa talveaan viettävät aikuiset kirjanpainajat, minne ne syksyllä pudottautuivat.

Lumi tunnetusti eristää, mutta millaiset ovatkaan olosuhteet kirjanpainajapopulaation todennäköisellä talvehtimispaikalla tuholaisen kuivaaman ja kaataman kuusen kannon juuressa? Epätieteellinen mittaus marketista ostetulla erillisellä mittausanturilla varustetulla pakkasmittarilla voisi antaa siitä osviittaa.

Ihminen on näissä keleissä kovilla. Pakkanen alkaa kipristellä paljaissa sormissa heti, kun lämpömittarin anturijohtoa ryhtyy sitomaan mittatikun virkaa tekevään metriseen näreenoksaan.

Mittapää tuikataan lumen sisään ja pistoreikä peitellään kiireesti lumella, että kylmä ulkoilma ei pääse valumaan maanrajaan mittauksia sotkemaan.

Rinteeseen on kinostanut lunta hieman enemmän kuin tasamaalle. Noin puolen metrin syvyydessä anturi tapaa metsän pohjan karikekerroksen ja pysähtyy. Sitten odotellaan.

Mittarin pakkaslukemat alkavat välittömästi päivittyä ylöspäin. Parin minuutin kuluttua näytössä on enää kymmenkunta pakkasastetta. Lämpötila jatkaa vääjäämätöntä nousuaan. Jokaisella päivittymiskerralla pakkasesta lähtee muutama aste pois.

Lumen alla lämpötila oli nippanappa pakkasen puolella, lämpimin lukema oli –0,5 astetta. Kuva: Petteri Kivimäki

Noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen lämpötila ei enää muutu. Se asettuu sahaamaan –0,5–0,7 pakkasasteen välille.

Ei ihme, että talvehtimaan painuneet kirjanpainajat eivät lumitalvena kovastakaan pakkasesta hätkähdä, kuten MT kertoi.

Vieressä olevien kaatuneiden kuusten kaarnan alle talveksi mahdollisesti jääneillä lajitovereilla saattaa silti olla lopunajat käsillä. Niiden ruumiinnesteet jäätyvät noin –25 asteen pakkasessa ja sellaisia lukemia kyseisessä metsänrinteessä on tämän pakkasjakson aikana mitattu.

Kuoren alle mahdollisesti talvehtimaan jääneille kirjanpainajille tammikuun alun pakkaset saattoivat olla liikaa. Päivällä puun tuntumasta mitattu –23 alkaa jo kutitella kuoriaisen sietokyvyn rajoja. Kuva: Petteri Kivimäki

Kun lumen lapioi mittauskohdasta pois, sieltä paljastuu tuoreen kangasmetsän kasveja, mustikanvarpuja ja sammalta, mikä osaltaan selittää olosuhteita.

Aluskasvuston ja sitä peittävän lumen välissä on tyhjää tilaa. Siellä ilma ei pääse liikkumaan ja siirtämään maasta nousevaa lämpöä. Maaperään kesän aikana varastoitunut lämpö jää kuohkean lumipeitteen vangiksi ja pitää karikkeen tuntumassa olot siedettävinä tulipalopakkasilla kirjanpainajille ja muille siellä viihtyville.

Hangella on runsaat parikymmentä astetta kylmempää kuin maan ja lumen rajapinnassa. Kuva: Petteri Kivimäki