
Luomun merkitys on kasvanut erityisesti jalostetuissa elintarvikkeissa, kosmetiikassa ja luontaistuotteissa. Luomusertifioiduille raaka-aineille on kova kysyntä, ja Suomen metsissä olisi nykyistä suuremmat mahdollisuudet tuottaa niitä.
”Vaikka meille suomalaisille on selvää, että luonnontuotteemme ovat puhtaita, emme voi olettaa, että se on ulkomailla kaikille selvää. Luomumerkki on kansainvälisesti tunnettu brändi, ja viennissä sillä on suuri painoarvo”, Luonnonvarakeskuksen tutkija Hanna Muttilainen selittää.
Jotta kysyntään voitaisiin vastata, tarvittaisiin nykyistä enemmän luomusertifioituja keruualueita. Tällä hetkellä Suomessa on luomusertifioitua metsää noin 7,9 miljoonaa hehtaaria.
Luonnonvarakeskus ja Suomen metsäkeskus selvittivät pohjoiskarjalaisten metsänomistajien näkemyksiä luonnontuotteista ja luomukeruualueista. Vaikka kiinnostusta luonnontuotteiden taloudelliseen hyödyntämiseen on, vain harva myy niitä. Yli 80 prosenttia vastaajista kerää luonnontuotteita omaan käyttöön, mutta vain 14 prosenttia myy. Vielä harvempi kerää myyntiin jokamiehenoikeuksien ulkopuolella olevia luonnontuotteita, kuten pakuria, mahlaa ja kuusenkerkkiä.
”Pohjois-Karjalassa on paljon metsänomistajia ja luonnontuotteita jalostavia yrityksiä. Luonnontuotteita voisi tuottaa alueen metsissä enemmän.”
Metsänomistaja voi kerätä luonnontuotteita omista metsistään ja myydä niitä eteenpäin ilman luomusertifiointiakin. Luomumerkki voi kuitenkin lisätä myyntimahdollisuuksia ja nostaa hintaa.
”Jos lopputuote halutaan myydä luomuna, koko tuotantoketjun pitää olla luomuvalvonnassa. Eli jos mahlaa jalostava yritys haluaa myydä luomutuotetta, metsänomistajan on luomusertifioitava metsänsä voidakseen myydä mahlaa yritykselle.”
Metsänomistajalla on kaksi tapaa liittyä luomukeruualueisiin. Perusmallissa hän liittyy itse luomuvalvontaan, laatii suunnitelmat ja hoitaa maksut. Selvittäjämallissa paperityöt hoitaa ulkopuolinen selvittäjä. Molemmissa malleissa metsänomistaja sitoutuu noudattamaan luomutuotannon ehtoja.
Luomusertifiointi edellyttää, että metsässä ei ole tehty kolmen edellisen vuoden aikana luomussa kiellettyjä toimenpiteitä. Metsätaloudessa niitä ovat lannoitukset ja torjunta-aineiden käyttö. Kielletyistä toimenpiteistä on ilmoitettava luomuvalvontaan, jolloin metsä poistetaan luomukeruualueesta kolmeksi vuodeksi.
Muttilaisen mukaan perusmalli voi olla metsänomistajalle taloudellisesti kannattavampi. Kyselytutkimus kuitenkin osoittaa, että iso osa metsänomistajista ei haluaisi luomusertifioinnin aiheuttavan heille vaivaa tai kustannuksia.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/22.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
