
Luonnontuotealaa edustavan Arktisten aromien toiminnanjohtaja Birgitta Partanen kertoo, että marjayritysten toiveena on tällä hetkellä jatkaa marjanpoimijoiden maahantuloa turistiviisumilla ja kehittää toimintaa marjalain pohjalta.
Työ- ja elinkeinoministeriö tilaa ulkoisen selvityksen kahden eri vaihtoehdon talousvaikutuksista: luonnonmarjojen poimijat olisivat joko elinkeinonharjoittajia tai työsuhteessa.
Marjanpoimijoiden työsuhteet yrityksiin lisäisivät byrokratiaa. ”Työsuhde ei ole oikotie onneen”, sanoo Partanen.
”Marjan hinta ei kärsi paperin pyörittämisen lisäämistä.”
Elinkeinonharjoittajan asema on Partasesta ”ihan kuollut ajatus”. ”Miten poimijat selviäisivät suomalaisesta byrokratiasta ja velvollisuuksista, kun se tekee tiukkaa suomalaisillekin?”
Elinkeinonharjoittajan asema on Partasesta ”ihan kuollut ajatus”.
Marjanpoiminta on erityislaatuista työtä, Partanen huomauttaa. Kahdeksasta neljään -malli ei siihen sovi vaan on parempi, että poimija määrittelee itse työajat: urakoi, kun löytyy hyvä marjapaikka, ja lepää, kun on sadepäivä.
Partanen toivoo täsmennystä siihen, milloin elinkeinotoiminta on elinkeinotoimintalain mukaan harrastusluonteista ja milloin ammattimaista.
Hän huomauttaa, että luonnosta kerättävien raaka-aineiden keruu voi pitkällä tähtäimellä olla puuntuotantoakin taloudellisesti merkittävämpää.
Partasen mukaan 2021 voimaan tulleeseen marjalakiin jäi ongelmallinen virhe: yrityksen pitää hoitaa velvoitteensa ja lisäksi tarvittaessa kompensoida marjanpoimijan tuloja.
Kuitenkin marjanpoimijalla on oikeus myydä marjansa kenelle tahansa, jolloin kutsujayritykselle päätyvä marjamäärä ja poimijalle kirjattu tulo voi jäädä alle tavoitteen, jolloin yritys joutuu maksamaan kompensaatiota.
”On myös huomioitava, että suurin osa poimijoista on tyytyväisiä sekä olosuhteisiin että ansioihinsa ja haluavat vuodesta toiseen tulla uudelleen”, sanoo Partanen.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
