Maankäyttöä ohjaavan lainsäädännön laadinnassa ei ole juurikaan pohdittu metsätalouden harjoittamista. Kuva: Tuomo Kesäläinen
Kaavoitus hivuttanut metsiä harmaaseen suojeluun – tästä asiassa on kyse
Asiaa selvittänyt professori nostaa esiin metsänkäsittelylle kaavoituksesta aiheutuvien menetysten korvaamiskäytäntöjen selkeyttämisen.
Taajamien kupeessa olevat metsät tulevat helposti kaavan piiriin. Kuvituskuva. Kuva: Carolina HusuKaavoitus on pahimmillaan johtanut metsien pakkosuojeluun ilman metsänomistajalle maksettuja korvauksia. Metsänomistajat toivovat alueiden käyttöön liittyvän lakiuudistuksen korjaavan tilanteen.
”Metsäalueiden kaavoitukseen liittyy tiettyjä oikeudellisia epäselvyyksiä. Niitä ovat aiheuttaneet esimerkiksi maisematyölupavaatimukset ja kaavamerkintöjen epäselvyys”, toteaa maankäyttö- ja kiinteistöoikeuden professori Martti Häkkänen selvityksessään.
Häkkäsen mukana ongelmia ovat aiheuttaneet myös kaavamerkintöjen ja -määräysten sektorilainsäädäntöä pidemmälle menevät rajoitukset metsien käytölle. Merkintöjen metsätalousvaikutusten arvioinnitkin ovat voineet olla puutteellisia.
Ongelmakohtien listaa jatkavat kaavoihin merkityt mahdolliset suojelukohteet, jotka eivät välttämättä toteudu. Epäselvyyttä on ollut siitäkin, milloin merkintä on oikeusvaikutteinen ja milloin se on pelkkä huomio.
Metsänomistajien oikeusturvan kannalta keskeistä on korvaussääntely. Selvityksen mukaan se näyttää jääneen epäselväksi.
”Metsien käytölle kaavoituksella asetettavien rajoitusten korvausoikeudellinen sääntely on tulkinnanvaraista ja osin aukollista”, sanoo Häkkänen.
”Oikeudellinen sääntely ja sen nojalla voimaan saatettavat kaavat tietysti aina sisältävät tulkintaa. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että kyse ei ole vain tällaisesta tavanomaisesta tulkinnasta, vaan ilmeisesti osin tätä pidemmälle menevistä suoranaisista epäselvyyksistä”, Häkkänen päättelee.
Häkkäsen mukaan tilanne on epätyydyttävä ympäristöoikeudellisen ohjausjärjestelmän kannalta.
”Selkeyden kannalta on ongelmallista, jos esimerkiksi metsien käsittelyä säännellään keskenään päällekkäisillä ohjausjärjestelmillä.”
Yksi juurisyy ongelmille on, että nykyistä alueidenkäyttölakia tai rakennuslakia taikka näitä edeltänyttä maankäyttö- ja rakennuslakia ei ole valmisteltu metsätaloudellisia ulottuvuuksia silmällä pitäen.
”Kaavoitusta koskevaa lainsäädäntöä ei perinteisesti ole nähty metsäalueiden käytön ohjaamisen välineenä, vaikka metsäalueita sinänsä kaavoituksen piiriin on kuulunutkin”, Häkkänen summaa.
Kaavoituksesta aiheutuvien ongelmien ja metsänomistajien oikeusturvavaatimusten ratkaisemiseksi Häkkänen ehdottaa kaavamerkintöjen ja -määräysten perustuslainmukaisuuden arviointia.
Kaavamerkintöjen selkeys ja yksiselitteisyys on kaikkien etu. Kuva: Rami MarjamäkiOngelmia voidaan lieventää tai pyrkiä poistamaan vireillä olevan alueidenkäyttölain ja kaavamerkintäasetuksen uudistustyön yhteydessä. Tässä yhteydessä voidaan tarkastella, tulisiko kaavakohteista ja -määräyksistä antaa tarkempaa sisällöllistä sääntelyä lain tasolla.
”Samalla voitaisiin pohtia esimerkiksi tarvetta säätää kaavakohteiden ja -määräysten suhteesta sektorilainsäädäntöön, informatiivisten ja oikeusvaikutteisten merkintöjen erottelun tunnistamista sekä tarvetta säätää kaavakohteiden ja varsinkin kaavamääräysten selkeydestä ja ristiriidattomuudesta”, Häkkänen toteaa selvityksessä.
Metsäomistajille tärkeää on, että samalla huolehditaan kaavoituksessa metsänkäsittelylle aiheutuvien menetysten korvaamisesta.
Niin sanotun harmaan suojelun aiheuttamia epäselvyyksiä voitaisiin lieventää vahventamalla vaatimuksia metsätaloudellisten vaikutusten arvioimisesta ja selvittämisestä kaavan laadintavaiheessa.
”Niin ikään jo kaavaa laadittaessa tulisi selvityksin varmistaa se, että kaava ei ainakaan lähtökohtaisesti aiheuta kohtuutonta haittaa maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle”, näkee Häkkänen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
