Borrelioosin voi saada myös paarman puremasta – jänisruttoa levittävät kaikki purevat hyönteiset: ”Kyse on jopa bioaseena käytetystä taudinaiheuttajasta”

Ilma on nyt sakeana mäkäriä, hyttysiä, polttiaisia ja juuri liikkeelle lähteneitä hirvikärpäsiä. Lämpimät ja kosteat kelit ovat tuoneet esimerkiksi Ahvenanmaan saaristoon hyttysten syyssukupolvia.

”Mäkäriä ja hyttysiä on ollut edelleen järjettömiä määriä esimerkiksi Ilomantsi-Lieksa-suunnalla. Ajankohtaan nähden liikkeellä on todella paljon mäkäriä”, kertoo tutkimusjohtaja, Suomen petokärpäsistä kirjan kirjoittanut Jaakko Pohjoismäki Itä-Suomen yliopistosta.

Syyskuun edetessä hyttyset, mäkärät ja polttiaiset vähenevät. Hirvikärpäset ovat liikkeellä pisimpään, lumien tuloon asti. Ne etsivät isäntiä pakkasiin asti.

Myös punkit ovat liikkeellä lumien tuloon asti.

Vakavimpia purevien ötököiden levittämiä tauteja ovat Suomessa puutiaisten levittämät borrelioosi ja puutiaisaivokuume.

Paarmakin voi levittää borrelioosia. Se on kuitenkin hyvin harvinaista, sillä silloin paarman on täytynyt ensin saada leukoihinsa Borrelia-bakteeri aiemmasta ateriasta, kertoo Pohjoismäki.

Punkeilla koko elinkierto menee imien verta. Se levittää tauteja, sillä se vaihtaa isäntäeläintä joka kehitysvaiheessa.

Paarma voi Pohjoismäen mukaan pärjätä koko elämänsä yhdellä veriaterialla, jos saa ottaa se häiriöittä.

Hirvikärpäset ovat liikkeellä pisimpään, lumien tuloon asti.  Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Infektiotautien professori Jarmo Oksi Turun yliopistosta kertoo Ylelle, että hänen tiedossaan on vain yksittäisiä tapauksia, joissa paarma olisi tartuttanut borrelioosin ihmiseen.

”Yleensä on niin, että jos on tyypillinen ihoborrelioosi eli ns. "vaeltava punoitus" niin kyseenomaisessa kohdassa on kuitenkin ollut puutiaisen pisto, vaikka olisi jäänyt huomaamatta”, Oksi kertoo MT:lle sähköpostitse.

Jos juuri paarmanpuremakohtaan tulee laajahko punoitus, niin kyse on yleensä muusta punoituksesta kuin borrelioosista.

”Paarmanpureman ympärille tullut punoitus on myös usein melko ’vihaisen näköinen’ – päinvastoin kuin borrelioosi taas on yleensä suhteellisen hailakka ja erityisesti hitaasti tuleva.”

Paarmanpuremasta nousee yleensä lähes välittömästi punoittava paukama, joka voi kestää muutamankin päivän. Borrelioositartunnasta johtuva punoitus puolestaan alkaa näkyä vasta 3–5 päivän kuluttua tartunnasta, kertoo tartuntataudeista vastaava ylilääkäri Mari Kanerva TYKS:istä.

Erona hyönteisen pistoon on borrelioosissa punoituksen leviäminen. Alue laajenee hitaasti ja punoitus voi kestää jopa kuukausia.

Kanerva suosittelee muutoksen seurantaa, jos punoitus epäilyttää.

”Kannattaa laittaa merkki ihoon vaikka kuulakärkikynällä, niin näkee kasvaako alue. Myös valokuvat on hyviä. Itse olen aina iloinen, jos potilaalla on näyttää valokuvia ihottuman kehityksestä”, Kanerva sanoo.

Karkeana selkeän borrelioosiepäilyn rajana pidetään noin viiden sentin kokoista punoitusaluetta, mutta hyvin pienellä lapsella alue voi olla pienempikin.

5-vuotiaalla lapsella todettiin borrelioosi paarman puremasta. Kuva: Olli Taipale

Vuosittain borrelioosin saa noin 6 000 ihmistä. Vain noin puolessa tapauksista diagnoosi tehdään verikokeen ja vasta-aineiden perusteella.

Kanervan mukaan yleisintä on tehdä diagnoosi ihoon tulleen rinkulan perusteella.

Borrelioosia hoidetaan antibiooteilla. Antibiootteja ei anneta niinkään ihomuutoksen rauhoittamiseen vaan estämään bakteerin leviäminen kehossa.

Kanerva suosittelee borrelioosiriskin arviointiin esimerkiksi Terveyskylästä löytyvää testiä.

Lämpimissä maissa paarmat levittävät esimerkiksi unitautia, jänisruttoa ja jopa pernaruttoa, kertoo Pohjoismäki.

Suomessakin kaikki purevat hyönteiset voivat Pohjoismäen mukaan levittää jänisruttoa pikkujyrsijöistä ja jäniksistä ihmisiin. Jänisrutto on Suomessa yleisin Pohjanmaalla ja sen esiintyminen seuraa myyräkantojen runsautta.

Ruttobasillit leviävät aggressiivisesti. ”Jo haavakontakti piisaa leviämiseen.”

Jänisruton Suomessa esiintyvä muoto on lievä ja hoidettavissa antibiooteilla. Maailmalla liikkuu vakavampia versioita, kertoo Pohjoismäki.

”Suomessa jänisrutto tekee lähinnä märkivän haavan hyönteisen purukohtaan ja nostaa kuumeen. Tauti on toki heti hoidettava antibiootein, sillä kyse on kuitenkin jopa bioaseena käytetystä taudinaiheuttajasta.”

Hyttyset levittävät pohjoisessa ihmisiin myös poron sukkulamatoja. Ne eivät kuitenkaan pysty elämään ihmisessä vaan kohtaavat loppunsa väärän lajin uhriin joutuessaan.

”Eläimistä tarttuvat sairaudet koskettavat pientä osaa suomalaisista, lähinnä paljon maastossa hommia tekeviä tai eläinten kanssa työskenteleviä. Jos tavallinen marjastaja tai sienestäjä onnistuu saamaan jänisruton, se on melko huonoa tuuria.”

Punkeilla koko elinkierto menee imien verta. Mitä nopeammin punkin saa irrotettua iholta, sitä pienempi riski sen levittämille taudeille on. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ilmaston lämmetessä kovaa vauhtia pohjoiseen kulkee aasialainen tulokaslaji tiikerihyttynen.

Expressen-lehti kertoi, että tiikerihyttysen munia löydettiin Ruotsissa Espanjasta tuodussa kasvissa elokuun lopussa.

Pariisissa myrkytettiin tiikerihyttysiä viime viikolla. Tiikerihyttynen levittää esimerkiksi zikavirusta ja denguekuumetta.

Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus ECDC kertoi elokuussa, että tiikerihyttystä on tavattu pohjoisimmillaan Alankomaissa. Pohjoisin vakiintunut esiintymä on Saksassa.

Pohjoismäki kertoo, että tiikerihyttyset hyötyvät urbaaneista elinympäristöistä. Kaupungit ovat maaseutua lämpimämmät.

”Denguekuumetta voivat pitää yllä kaikenlaiset nisäkkäät ja linnut, Aasian maissa usein siat.”

Lämpimät ja kosteat kelit ovat tuoneet esimerkiksi Ahvenanmaan saaristoon hyttysten syyssukupolvia. Kuva: Pekka Fali

Suomessa tavattiin viime kesänä uusi hyttyslaji. Culex modestus tunnetaan Etelä-Euroopassa Länsi-Niilin viruksen levittäjänä. Hyttyset levittävät virusta ihmisten ja lintujen tai hevosten välillä.

Suomessa tartuntoja ei ole todettu ihmisillä eikä hevosilla, kertoi lajin löytänyt Helsingin yliopiston tutkija Lorna Culverwell tiedotteessa.

Suomessa on myös useita lajeja Anopheles-suvun malariasääskiä. Itse malarialoinen ei ole tänne levinnyt.

Suomessa tosin esiintyi pitkälle 1800-luvulle asti oma kotoperäinen malaria: horkkatauti. Silloin ihmiset ja eläimet asuivat savupirteissä samoissa tiloissa. Malariahyttynen pääsi imemään vuoroin ihmistä että eläintä.

Asumisolojen parantuminen vei horkan Suomesta, Pohjoismäki kertoo.

”Viimeksi malariaepidemia koettiin Suomessa sota-aikana, kun sitä tuli asemasota-aikaan venäläisten joukkojen mukana Syvärille.”