Pihlajanmarjassa on rutkasti enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa – marjoja voi käyttää tuoreena, kuivattuna tai pakastettuna

Pihlajanmarjoja (Sorbus aucuparia) kutsutaan joskus Pohjolan sitruunoiksi. Marjojen happamuus vaihtelee voimakkaasti eri puissa. Joidenkin puiden marjat ovat pieniä ja karvaita, toisten taas suuria ja hyvänmakuisia.

Pihlajanmarjoissa on noin kolme kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa. Marjat sisältävät runsaasti myös A-vitamiinia ja kuituja. Tuoreissa marjoissa on lisäksi muun muassa fosforia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, rautaa, sinkkiä ja K-vitamiinia. Pihlajanmarjojen C-vitamiini säilyy hyvin ja kestää keittämistä.

Marjojen sokeri on pääasiassa hedelmäsokeria. Niiden sisältämä D-sorbitoli sopii myös diabetesta sairastaville. Väriaine on karoteenia, joka on ihmiselle helposti saatavassa muodossa. Pakastaminen ja pakkanen vähentävät marjojen omena- ja parkkihapon määrää. Parasorbiinihappo tuhoutuu, kun marjat kuivataan tai keitetään.

Marjoista voi valmistaa esimerkiksi mehua, nektaria, teetä, viiniä, likööriä, snapsia, siideriä ja viinietikkaa. Ylivuotinen, kellarissa seuraavaan kesään säilytetty pihlajanmarjamehu maistuu erinomaiselle ja on parasta höyry­mehua.

Pihlajanmarjat toimivat mainiosti marinadeissa ja kastikkeissa. Niistä voi valmistaa myös muun muassa sosetta, hyytelöä, hilloja ja marmeladia.

Pihlajanmarjoja käytetään joko yksin tai yhdessä muiden marjojen tai hedelmien kanssa. Niitä yhdistetään usein omenan tai inkiväärin kanssa. Pariksi voi kokeilla myös toista happamanmakuista ainesosaa, kuten ananasta. Yhdessä ne tasaavat hapanta makua miedommaksi.

Pihlajanmarjojen pariksi sopivat myös porkkana, kurpitsa, päärynä, peruna ja puolukka. Mausteista inkivääri, fenkoli ja kookos toimivat pihlajanmarjan kanssa.

Marjat voi marinoida säilykkeeksi kapriksen tapaan tai säilöä siirappiin tai hunajaan. Ne voi myös paistaa pannulla ja ripotella sokeria päälle. Marjat voi survoa raakana ja tarjota sokerin tai hunajan kera survoksena.

Survoksesta syntyy karkkia, kun sen levittää leivinpaperille noin sormenpaksuiseksi kerrokseksi, ripottelee pinnalle sokeria, antaa kuivua ja leikkaa paloiksi.

Pihlajanmarjat kuivuvat pyyhkeelle tai paperille levitettynä lämpimässä paikassa. Vähemmän tilaa vie, jos ne kuivattaa terttuineen ja riipii vasta kuivuneina. Marjat voi kuivata myös merisuolapedillä.

Tuoreita tai kuivattuja marjoja tai niistä jauhettua jauhoa voi käyttää puuroon, pannukakkuun, kakkuun, kekseihin, sämpylöihin tai leipään. Kuivattujen marjojen maku muuttuu makeammaksi, vähän rusinamaiseksi. Kuivattuja pihlajanmarjoja napostelee mielellään sellaisenaan, ja ne ovat kauniita väripilkkuja leipätaikinan seassa.

Jäätyneet tai hieman pakkasen puremat pihlajanmarjat ovat makeita. Pakastus vuorokauden ajan ja kuivaus vähentävät marjojen kitkeryyttä. Pakastetut marjat sopivat hyvin antamaan väriä ja kirpeyttä salaatteihin ja raasteisiin.

Hapanta makua voi lieventää liottamalla marjoja 4–5-prosenttisessa etikkaliuoksessa (1 l vettä / 3 rkl etikkaa). Marjat peitetään etikkaliuoksella 12–24 tunniksi ja huuhdotaan. Myös suolaliuoksessa liottaminen (1–2 rkl suolaa / 1 l vettä) yhden tai kahden vuorokauden ajan voi vähentää marjojen karvautta. Liottamisen jälkeen marjat huuhdotaan kuumalla vedellä.

4 dl tuoreita tai kuivattuja pihlajanmarjoja

50 g hiivaa

1 l vettä

1 rkl suolaa

2 tl fenkolia tai anista

2 rkl siirappia

1 l porkkana- tai omenaraastetta

noin 16 dl ruis- tai vehnäjauhoja

Puhdista ja huuhdo tuoreet marjat. Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, siirappi ja fenkoli tai anis. Lisää marjat ja porkkana- tai omenaraaste. Alusta taikina jauhoilla ja anna nousta kaksinkertaiseksi. Vaivaa taikinaa uudelleen ja leivo siitä kaksi leipää. Anna kohota noin tunnin ajan. Paista leivät 200 asteessa, kunnes ne ovat kypsiä eli kunnes pohja sormilla kumauttamalla kumisee.

1 dl pihlajanmarjoja

2 omenaa

1 l vettä

1 dl sokeria

3 dl ruisjauhoja

Perkaa ja huuhdo pihlajanmarjat. Paloittele omenat. Kiehauta marjat ja omenanpalat vedessä. Lisää sokeri ja vatkaa ruisjauhot sekaan vähitellen. Anna puuron kiehua miedolla lämmöllä tunnin ajan välillä hämmentäen. Sokeroi jäähtyneen puuron pinta. Nauti puuro hunaja- ja voisilmän kera.

2 l pihlajanmarjoja

2 dl vettä

100–125 g voita

5 dl sokeria

2 cm pala inkivääriä

3 munaa

Puhdista ja huuhdo marjat. Keitä ne pehmeiksi vedessä ja soseuta. Purista seos siivilän läpi kattilaan. Anna massan kiehahtaa ja lisää voi sekä sokeri. Sekoita, kunnes voi sulaa. Anna kiehua 15 minuuttia. Ota kattila levyltä ja anna seoksen jäähtyä hieman.

Raasta inkivääri. Vatkaa munat kulhossa ja sekoita soseeseen inkivääriraasteen kanssa. Anna seoksen kiehua miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen ilman kantta 10–15 minuuttia, kunnes se sakenee. Kaada seos lämpimiin purkkeihin. Käytä curdia skonssien ja paahtoleivän päällä.

1 suuri broileri (1,5 kg)

1 rkl suolaa

1 rkl rouhittua mustapippuria

2–3 dl pihlajanmarjoja

2–3 omenaa

noin 15 mustaherukanlehteä

3 dl omena- tai seljankukkamehua tai -siideriä

noin 2 dl vettä

Mausta broileri sisä- ja ulkopuolelta suolalla ja pippurilla. Puhdista ja huuhdo marjat ja kuutioi omenat. Työnnä pihlajanmarjoja, omenanpaloja ja muutama herukanlehti broilerin sisään.

Voitele pata ja peitä sen sisäpinta herukanlehdillä. Laita broileri pataan ja padan reunoille loput pihlajanmarjat ja omenat. Kaada päälle mehu tai siideri. Tarkista, että nestettä on noin 2 cm:n kerros ja lisää tarvittaessa vettä. Laita kansi padan päälle.

Paista broileria uunissa 175 asteessa kannen alla runsaan tunnin ajan tai kunnes broileri on kypsää eli liha irtoaa luista. Voit laittaa ruoan myös leivin­uunin jälkilämpöön yön yli.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2020.

• Pihlajanmarjat kypsyvät syyskuussa. Niitä voi kerätä aina helmikuulle asti, jos linnut eivät ole niitä siihen mennessä syöneet. Linnut syövät aina makeamarjaiset puut ensimmäisinä tyhjiksi.
• Pihlajasta voi käyttää keittiössä kukkia, lehtiä ja marjoja. Marjat kannattaa kerätä kaksihaaraisella kepillä.
• Kotipihlajaa on pidetty sekä pyhänä että paholaisen puuna. Marjojen pyhyyttä on selitetty sillä, että niissä on risti. Tarkemmin katsoen kuvio on kuitenkin viisikulmio, vanha onnensymboli.
• Suomalaiset ovat pitäneet pyhinä erityisesti sellaisia pihlajia, jotka kasvavat erityisissä paikoissa, kuten toisen puun rungosta tai kallion halkeamasta.
• Kansanperinteen mukaan ensimmäisenä uudisrakennuksen pihalle tulisi istuttaa pihlaja onnea tuomaan.