Talvikalastus pistää kädet koville – näin vältät pahat pakkasenpuremat

Kaikki metsästystä tai kalastusta harrastavat tunnistavat tilanteen, jossa vähintäänkin sormet kohmettuvat talvisissa harrastuksissa. Kalastaessa sormet voivat olla jo kymmenessä minuutissa kylmästä niin kankeat, että yksinkertaistenkaan askareiden tekeminen ei enää onnistu.

MT kysyi plastiikkakirurgian erikoislääkäri ja palovammakirurgi Jenni Vänskältä, milloin paleltumasta pitää olla huolissaan. Vänskä toimii HUS:n palovammakeskuksessa, jossa hoidetaan myös vaikeita paleltumavammoja.

Vänskä muistuttaa, että arkikielessä on hyvä erottaa normaali kylmettyminen ja kylmäaltistuksen aiheuttama paleltumavamma, jossa kudoksen vauriot voivat olla palautumattomia.

”Varsinaisen paleltuman ensimmäisiä oireita on tyypillisesti kehon ääreisosien, kuten sormet, varpaat, nenä, posket ja korvat, kalpeus ja kipu. Tämä johtuu kylmän aiheuttamasta verisuonten supistumisesta. Kudoksen verenkierto vähenee, ja se aistitaan kipuna.”

Kipu on kehon suojareaktio ja varoittaa mahdollisesta kudosvauriosta. Vänskä kertoo, että kylmäaltistuksen jatkuessa verenkierron väheneminen näkyy ihon kalpeutena, vahamaisuutena ja edelleen puutumisena, jolloin kipu lakkaa. Jäsenten liikutteleminen parantaa verenkiertoa ja tämä alkuvaiheessa helpottaa kipua.

Yleensä tässä vaiheessa toimintakykyinen ihminen pyrkiikin vähentämään kylmäaltistusta eli laittaa käden taskuun, vetää pipoa syvemmälle tai hakeutuu lämpimään. Valtaosa lievistä paleltumavammoista paranee ongelmitta ja ilman pysyviä vauriota.

Jos kylmäaltistus kuitenkin edelleen puutumisen jälkeen jatkuu, kudoksen lämpötila laskee. Jos kudoksen lämpötila laskee alle nollan, solut alkavat jäätyä ja kristalloitua, mikä johtaa soluvaurioon.

”Alkuun pinnallisessa paleltumavammassa iho vaurioituu ja voi muodostua rakkuloita. Kylmäaltistuksen pitkittyessä paleltumavamma syvenee ja johtaa syvempiin, osin palautumattomiin kudosvaurioihin, jolloin puhutaan syvistä paleltumavammoista. Vakavat syvät syvät paleltumavammat voivat johtaa jopa amputaatioihin.”

Kylmä vesi palelluttaa kädet ilmaa nopeammin. Kuva: Eija Vallinheimo

Kalastajalle mielenkiintoista on tieto siitä, että kylmä vesi palelluttaa ilmaa nopeammin, koska veden lämmönjohtavuus on ilmaa huomattavasti suurempi. Se tarkoittaa sitä, että vesi poistaa kehosta lämpöä huomattavasti tehokkaammin, kuin pelkkä kylmä ilma.

”Märät, kylmät käsineet kovalla pakkasella altistavat paleltumavammoille.”

Paleltunut alue suositellaan lämmittämään nopeasti 37–42 ºC vedellä noin 20–30 minuutin ajan. Lämmittämisen aikana ihon värin ja tunnon pitäisi palautua normaaliksi. Vänskä muistuttaa, että paleltumaa ei pitäisi lämmittää avotulen lämmössä tai tätä kuumemmalla vedellä, koska tunnottomuudesta johtuen lämpö voi aiheuttaa palovamman.

Kudoksen lämmetessä verisuonten supistustila helpottaa, verenkierto palautuu ja siksi sormia pistelee lämmittämisen jälkeen.

Paleltumavammojen kanssa pitää hakeutua lääkäriin, jos ihon tunto, lämpö ja ihonväri paleltuma-alueella eivät palaudu normaaleiksi tunnin kuluessa, paleltuneelle iholle nousee rakkuloita tai paleltunut ihoalue on laaja. Lisäksi jos epäilee syvää paleltumavammaa, johon liittyy raajojen heikkous, liikuttamisen vaikeus tai yleinen kehon lämpötilan jäähtyminen, eli hypotermia.

Kylmänsieto on varsin yksilöllistä ja riippuu pitkälti myös yksilön ääreisverenkierron vilkkaudesta. Ikääntyneet voivat olla alttiimpia paleltumille koska heidän verenkertonsa voi olla heikentynyt ikään tai perussairauksiin liittyen. Esimerkiksi diabetes, valtimoiden kovettumatauti ja tupakointi heikentävät ääreisverenkiertoa. Lisäksi ikääntyessä iho ohenee, ja sen suojaava kerros on herkempi kylmälle.

Lievät paleltumavammat ovat yleensä täysin palautuvia, mutta on mahdollista että jopa lievän paleltuman jälkeen voi olla pysyvää tunnottomuutta, kudos on jatkossa kylmälle herkempi ja suuremmassa riskissä paleltumavammalle.