Professori: Suomen metsät painuvat ennen pitkää hiilinielusta päästölähteeksi – ”Ilmastoneutraaliutta ei kannattaisi rakentaa metsien varaan”

Miten metsien hiilinielut pelastetaan? Tämä kysymys on noussut viime kuukausina suureksi huolenaiheeksi, kun joulukuussa varmistui, että metsien aikaansaama hiilinielu kutistui vuonna 2021 tuntuvasti.

”Suomen hiilinielut ovat romahtaneet, ja ilman niitä emme voi saavuttaa hiilineutraaliustavoitetta vuodelle 2035”, sanoi ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo jo huhtikuussa vihreiden puoluevaltuuston kokouksessa.

Metsävarojen asiantuntijalla, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Annika Kankaalla on huonoja uutisia nielujen nopeaan pelastukseen uskoville.

”Hiilinielujen pitkän ajan trendi tarkoittaa, että hallituksen asettamille ilmastotavoitteille tulee vaikeuksia. Hiilineutraaliutta ei ylipäänsä kannattaisi rakentaa sen varaan, että metsät nielevät päästöt. Siihen ei paljon tarvita, että metsästä tulee päästö. Esimerkiksi Kanadassa näin on jo käynyt.”

Kankaan mielestä ilmastopolitiikassa on ollut huono valinta rakentaa tavoitteita hiilinielujen varaan.

”Metsien kasvu ei kuitenkaan voi loputtomasti lisääntyä. Ilmastonmuutosta ei voi pidemmän päälle torjua hiilinieluilla, vaan on ihan pakko vähentää oikeasti fossiilisten päästöjä.”

Professorilla on vieläkin synkempi uutinen.

”Joku vuosi niin tulee käymään, että metsät muuttuvat vuoden laskelmassa päästölähteeksi. Näin voi käydä esimerkiksi ison metsäpalon tai muun tuhon myötä.”

Kankaan mukaan nielua voidaan lyhytaikaisesti pönkittää sillä, että puuta jätetään hakkaamatta. ”Mutta se auttaa vain siinä tapauksessa, että tuhoja ei tule. Kaikki laaditut simulaatiot yliarvioivat vanhojen metsien kehityksen, sillä niissä ei ole huomioitu tuhoja. Metsien tuhoriskit monikymmenkertaistuvat, kun ne tulevat riittävän vanhoiksi.”

Vanhoja metsiä vaanivat kirjanpainajat, myrskytuulet ja salamat. Kankaan mielestä vanhojen metsien nieluarvoa korostavat simulointilaskelmat ovat ylioptimistisia.

”Meillä ei ole tietoa siitä, miten metsät ylipäänsä kasvavat yli 120-vuotiaina. Suurin osa aineistoista koskee alle 80-vuotiaita puustoja. Myös siitä on erittäin vähän aineistoja, miten metsät kasvavat, jos niitä ei hoideta lainkaan.”

Kangas ei usko metsien hiipuvan kasvun korjaantuvan hakkuiden rajoittamisella, vaan nykyistä edeltävän metsälain keinoilla: kasvattamalla kaikenikäistä metsää ja välttämällä liian rajuja harvennuksia sekä kasvuikäisten metsien liian aikaisia avohakkuita.

Oleellista metsävarakeskustelussa on, että Suomen metsien puusto kasvaa edelleen enemmän kuin sitä hakataan, vaikka kasvu on pienentynyt. Se kasvu, josta olemme nauttineet, on seurausta 1960-luvulla alkaneesta tehometsätaloudesta. ”Silloin avohakattiin ja uudistettiin rankalla kädellä vajaatuottoisia metsiä.”

Kankaan mielestä hiilinielujen vuotuiselle vaihtelulle ei kannattaisi yrittää tehdä yhtään mitään.

”1991 ja 2009 Suomessa nielut olivat korkealla, koska oli lamaa ja metsäteollisuuden tuotanto pientä. Sitten 1992 ja 2010 hiilinielut ’romahtivat’, kun metsäteollisuus toipui lamasta. Se ei ole siis vaarallista, eikä niistä kannattaisi edes kirjoittaa uutista.”

Sen sijaan oikeasti merkittävää on, että hiilinielu laski vuodesta 2009 yhtäjaksoisesti vuoteen 2018, jolloin oli hakkuiden huippuvuosi, ja parin kasvuvuoden jälkeen jatkoi taas laskuaan.

”Erityisen ikävää on, että ojitettujen maiden päästöt ovat kasvaneet yhtäjaksoisesti jo yli 20 vuotta. Jos metsätaloudessa tehdään jotain isompaa muutosta, niin kyllä se minusta ojitetuista soista on aloitettava.”