Tornionjoen lohikanta on vaipumassa aallon pohjalle

Tornionjokeen nousevien lohien määrä on romahtanut viime vuosina. Eniten asiaan vaikuttavat kahdeksan vuotta sitten käyttöön otettu lohen varhennettu merikalastus ja liian suuret merikalastuskiintiöt, sanoo Tornionjoen luonnonlohta suojeleva Tornion-Muonionjokiseura.

”On pelättävissä, että tänä kesänä emokalojen määrä jää viime kesien määrää pienemmäksi, mikä johtaa lohikannan kuihtumiseen”, jokiseuran jäsen, iktyonomi Pekka Oinonen Torniosta arvioi.

Oinonen huomauttaa, että Suomen kansallinen lohikiintiö merialuilla on valtioneuvoston uusista ja oikeansuuntaisista kaupallisen lohenkalastuksen rajoituksista huolimatta 9 000 lohta. Hän pitää kiintiötä liian suurena kalakannan nykytilaan nähden.

”Tornionjoen luonnonvarainen lohikanta vaatii selviytyäkseen entistä vahvempia suojelutoimia”, Tornion-Muonionjokiseuran Pekka Oinonen (vas.) ja Seppo Frantti sanovat. Kuva: Kari Lindholm

”Kalastus aloitettiin merellä jo toukokuun alussa, vaikka sitä koskeva rajoitusluonnos oli vasta lausunnoilla tuossa vaiheessa.”

Kahtena viimeksi kuluneena kesänä nousulohien määrät ovat jääneet Tornionjoella noin 20 000 yksilön tuntumaan. Tilanne on lohikannan säilymisen kannalta vakava. Jokeen tarvittaisiin tänä kesänä 50 000–70 000 emokalaa, jotta poikastuotto olisi turvattu.

Lohen elinmahdollisuuksia Itämerellä kaventaa myös ravinnon puute. Tämä johtuu merenpohjan ekosysteemin heikentyneestä tilasta sekä lohen pääravinnon, silakan ja kilohailin voimakkaasta kalastuksesta.

”Liikakalastus on mahdollistunut Suomen neuvottelemien lisäkiintiöiden turvin samalla, kun silakalle ja kilohailille tärkeä plankton on loppumassa merestä. Päätöksissä ei ole ajateltu lohen tulevaisuutta vaan merikalastajien ansioita”, jokiseuran hallitukseen kuuluva torniolainen Seppo Frantti kritisoi.

Frantti toteaa, että nyt lähestytään tilannetta, jossa merikalastajienkin ansiot kuihtuvat, jos luonnonlohta ei päästetä nousemaan Tornionjoen kutusorakoille.

”Vaikka viime kesänä ei olisi pyydystetty ainuttakaan lohta mereltä ja joelta, Tornionjokeen nousevien emokalojen määrä ei olisi riittänyt siltikään. Tilanne alkaa olla katastrofaalinen.”

Kalanviljelystä ei ole apua, sillä Tornionjoen luonnonkantaa olevia lohiparvia tuottanut Muonion kalanviljelylaitos lakkautettiin, kun lohen katsottiin voivan lisääntyä joessa luontaisesti.

”Lohikannan romahdus ei korjaannu muulla kuin lohen, silakan ja kilohailin täysrauhoituksella. Orpon hallituksen tulisi pitäytyä hallitusohjelman kirjauksessa, jossa luvataan turvata vaelluskalakannat”, Frantti sanoo.

Viime kesät ovat koetelleet paitsi lohta, myös Tornionjokivarren matkailuyrityksiä, jotka ovat kärsineet kalastusmatkailijoiden majoitusvarausten peruutuksista. Tämän kesän lohestuskausi ei tarjoa helpotusta yritysten ahdinkoon.

Tänä kesänä Tornionjoella kalastavilla on lupa ottaa joesta ainoastaan kaksi lohta kalastajaa kohti koko kalastuskauden aikana. Äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen kalastus on Tornionjoella kielletty.

Merkittävä uhka lohelle löytyy myös elinympäristön muuttuneista olosuhteista, joista vaikuttavin on jokiveden lämpötilan nousu pitkien hellejaksojen aikana.

”Kun veden lämpötila on jopa 25 astetta, se on lohen äärilämpötila, jossa eläminen alkaa käydä mahdottomaksi”, Pekka Oinonen selvittää.

”Heikkoon lohikantaan on kohdistettu haitallisia päätöksiä, jotka oikeuttavat ylikalastuksen”, Pekka Oinonen kritisoi. Kuva: Kari Lindholm

Kalanviljelyn parissa toiminut Oinonen näkee lohen uhkana myös kalanviljelylaitoksissa menestyvät kalataudit.

”Furunkuloosi-bakteeritauti on erittäin yleinen viljelypoikasilla. Kemijoen lohenpoikasistutukset tapahtuvat lähellä Tornionjoen suuta.”

Oinonen hämmästelee, ettei vuonna 2015 alkaneita, tautivapaalle Tornionjoelle epätyypillisiä, massiivisia kalakuolemia ole saatu selvitettyä.

”Luonnonvarakeskuksen kalanviljelylaitoksella todettiin IHN-virustauti, ja Ahvenanmaalla VHS-virustauti, joka tappaa kaloja kylmässä vedessä. Nämä ovat jääneet vähälle huomiolle.”