Video: Raakku torppasi puukaupat Livojoella – nyt koskipaikkoja myllätään entisöinnin nimissä

Viime syksynä aloitettu Livojoen koskien entisöinti jatkuu Pudasjärvellä tänä kesänä. Metsähallituksen luontopalvelut entisöi koskia noin 10 kilometrin matkalta.

Tavoitteena on palauttaa Livojokeen uittoperkausten ja aiemman entisöinnin myötä ehtynyt taimen sekä jokihelmisimpukka eli raakku. Toimet eivät kuitenkaan miellytä jokivarren maanomistajia.

“Raakku tuskin menestyy joessa entisöinnin jälkeenkään, sillä raakun lisääntymisen vaatima väli-isäntä, taimen puuttuu joelta lähes tyystin. Taimenen kutupesiä on havaittu ainoastaan joen yläosassa lähellä Livojärveä”, Metsähallituksen Koillismaan metsätiimin eläköitynyt esimies Jorma Kouva sanoo.

Metsäpalstan Livojokivarressa omistava Kouva kertoo, että raakut ovat käymässä yksityisille maanomistajille kalliiksi. Metsäjätit ovat asettaneet 50 metrin suojavyöhykkeen myös Livojoen rantametsien puunostoon.

Merkittävät puunostajat sitoutuivat rajoittamaan jokirantojen hakkuita ympäristöministeri Kai Mykkäsen vaatimuksesta viime syksynä.

Rajoituksen taustalla vaikuttaa luonnonsuojeluskandaali, joka aiheutui puun kuljettamisesta raakkupitoisen Hukkajoen yli Suomussalmella viime elokuussa. Tapauksessa tuhoutui tiettävästi tuhansittain uhanalaisia raakkuja.

Puunostajien tekemän sitoumuksen seurauksena puuta ei enää hankita alueelta, jossa etäisyys raakkujoen rantaan on vähemmän kuin 50 metriä.

“Kaivutöiden aikana penkereistä pääsee jokeen runsaasti irto-ainesta, ja lisäksi joessa ajetaan koneilla, mikä muodostaa uhan joen vähille raakuille”, Jorma Kouva ja Eero Raiskio (vas.) toteavat. Kuva: Kari Lindholm

“Rajoitusalue pienentää myös leimikoiden kokonaissaantoa, joten kauppoja jää tekemättä myös sen takia, ettei puuta kerry suunnitellusti”, Kouva huomauttaa.

Puunostajien omaksuma suojavyöhykekaista kulkee joen molemmin puolin, jolloin vyöhykkeen pinta-ala on 10 hehtaaria yhden kilometrin matkalla.

“Hyväpuustoiset rantametsät on puunostajien toiminnan johdosta käytännössä pakkosuojeltu ilman minkäänlaista korvausta maanomistajille. Tämä ei voi olla oikein.”

Kouva arvioi, että suojavyöhyke-päätöksen taustalla vaikuttaa puuta ostavien yhtiöiden pelko maineensa menettämisestä, sillä kysymys ei ole lainsäädäntöön perustuvista hakkuurajoituksista.

“Aiemmin rantametsien hakkuissa on noudatettu 20 metrin suojavyöhykettä, mikä riittäisi aivan hyvin tässäkin.”

Kouva kritisoi sitäkin, että Livojoen koskien entisöinnin yhteydessä raakun vaatima rantojen suojapuusto poistetaan samalla, kun uittoperkauksissa kavennettu uoma palautetaan entiseen leveyteen.

“Entisöinnissä poistettu rantapuusto ilmeisesti käy kaupaksi samoille yhtiöille, jotka kieltäytyvät ostamasta suojavyöhykkeen puuta.”

Kouvan havaintojen mukaan entisöintiä tekevät kaivurit möyrivät Livojoen törmissä ja ajavat myös joen yli, jolloin humus, hiekka ja savi uhkaavat haudata nekin vähät raakut, joita joessa vielä elää.

“Aiheellinen kysymys on, että onko tässä touhussa mitään järkeä, kun otetaan huomioon sekin, että ilman taimenta raakku ei tule menestymään?”

Kouvan huolena on myös Livojoen veden riittävyys. Kun jokea levennetään, saattaa vähävetinen Livojoki jatkossa kuivua viime kesinä yleistyneiden pitkien hellejaksojen johdosta.

Entisöinnin yhteydessä joen nivoja on kivetty monin paikoin siten, että joen yli pääsee jopa kävellen, vaikka joessa on alkukesän sateiden takia tavallista enemmän vettä.

“Livojoki oli aiemmin suosittu kanoottiretkien kohde. Jatkossa joen laskeminen kanootilla muuttuu kivien siirron takia työlääksi, ellei mahdottomaksi.”

Metsähallituksen mukaan joen keskelle jää kanoottiväylä vähintään keskivedellä kuljettavaksi.

Juttuun lisätty 4.7. klo 16.35 tieto keskiveden kanoottiväylästä.