Jyväskylä hakkaa lähimetsiään niin harvoiksi, että metsän tuntu katoaa

Kaupunkien lähimetsät ovat jotain, mikä sijoittuu suojelumetsän ja talousmetsän välimaastoon.

”Lähimetsät ovat pääasiassa asemakaava-alueella asuinalueiden läheisyydessä sijaitsevia puistomaisia metsiä. Yleensä ensimmäinen metsäalue tontin takana on lähimetsää”, Jyväskylän kaupungin sivuilla kerrotaan.

Jyväskylässä lähimetsiä käsitellään koneellisesti. Keväällä Kypärämäki–Köhniö -alueella tehdyt metsänhoitotoimet poikivat kaupungille poikkeuksellisen palautevyöryn. Osa asukkaista on nimittäin sitä mieltä, että lähimetsiä tärveltiin liian rajuilla toimenpiteillä.

Kävin paikan päällä Kypärämäessä ja Köhniöllä tutustumassa käsiteltyihin kohteisiin kesäkuun alussa. Metsä kieltämättä näytti hyvin harvalta ja hakkuujälki paikoin melko raisulta. Puustoa oli harvennettu tuntuvasti, mukaan lukien suuria hyväkuntoisia puita. Ennen sankka lähimetsä oli myllätty niin, että luontopolutkin olivat sieltä kadonneet. Jyväskylän kaupungilta kerrotaan, että kesätyöntekijät kylläkin siistivät hakkuujälkiä kesän aikana.

Puusto vaimentaa liikenteen melua. Liikenteen pauhu asuinalueilla on tiettävästi lisääntynyt hakkuiden jälkeen. Paikallisten havaintojen mukaan lintulajit ovat vähentyneet metsien käsittelyn myötä.

Palokan Ollilassa toteutettiin vuonna 2017 avohakkuu, jossa monisatavuotinen kuusikko katosi asuinalueiden välistä. Jyväskylän metsäasiantuntijan mukaan vastaavia avohakkuita ei enää kaupungin lähimetsissä tehdä.

Jyväskylässä näyttäisi olevan vallalla oppi, jonka mukaisesti lähimetsän halutaan olevan korostetun harvaa ja puistomaista. Keskellä kaupunkia kohoava Harju toki onkin viihtyisä esimerkki kaupunkimaisesta puistometsästä.

Vuoteen 2030 voimassa olevassa Jyväskylän metsäohjelmassa kuitenkin myös linjataan, että lähimetsissä säilytetään metsän tuntu. Mikäli tästä halutaan pitää kiinni, ei kaupungin kaikkia lähimetsäkohteita kannattaisi hakata väljiksi, ainakaan asuinalueiden tuntumassa.

Metsänhoitotoimia tarvitaan. Ongelmapuiden poistoilla vältetään vaaratilanteita rakennuksille ja ihmisille. Pusikoiden ja risukoiden raivaukset ovat usein perusteltuja.

Kun asuu vuosia tietyllä alueella, kiintyy lähiympäristöönsä. Lähimetsät ovat monille rakkaita ja tärkeitä paikkoja. Siellä lenkitetään koiraa, leikitään lasten kanssa, marjastetaan, kohotetaan kuntoa ja palaudutaan arjen kuormituksesta. Siksi on myös ymmärrettävää, että radikaalit maisemalliset muutokset omassa lähiympäristössä voivat aiheuttaa ihmisissä voimakkaitakin tunteita.

Metsä toki uusiutuu ajan saatossa, mutta Jyväskylässä olisi kyllä tarpeen miettiä, onko kaikkiin lähimetsäkohteisiin järkeä saapua suurilla metsäkoneilla tekemään hakkuita? Kyllähän yksittäisiä ongelmapuita voi poistaa moottorisahallakin.

Entä tarvitseeko lähimetsän kaupungissa olla kauttaaltaan avaraa ja harvaa? Nythän Jyväskylä hakkaa lähimetsiään niin harvoiksi, että metsän tuntu katoaa. Ainakaan hyväkuntoisten suurten puiden kaatamiselle lähimetsistä ei mitään pakottavaa syytä löydy.

Lähimetsien äärellä asuvia olisi syytä aidosti kuulla ja kuunnella, kun metsänhoitotoimista päätetään. Paikalliset asukkaat ovat monella tavalla oman lähiympäristönsä parhaita asiantuntijoita.