Pfeiferin toimitusjohtaja Josef Dringel sanoo, että sahoilla keskitytään nyt kotiläksyihin eli kannattavuuden laskemiseen. Dringel esiintyi Wood From Finland -konferenssissa. Kuva: Kai Merivuori
”Oli oikea aika tulla Suomeen”, arvioi Pölkyn ostaneen itävaltalaisen Pfeiferin toimitusjohtaja Josef Dringel
Vielä ei ole uusien hankintojen vuoro. Pölkyn ostanut itävaltalainen Pfeifer keskittyy Kajaanin sahan investointiin ja sen käynnistämiseen.Tilaajalle
Pölkyn investointi Kajaaniin yli kaksinkertaistaa sahan tuotannon 450 000 kuutioon vuodessa. Kuva: Sanne KatainenKuusamolainen Pölkky Oy siirtyi joulukuussa 2022 itävaltalaisen Pfeifer Holdingin omistukseen.
Pfeiferin toimitusjohtaja Josef Dringel sanoo Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että kaupan ajoitus osui nappiin siitäkin huolimatta, että sahatavaran kysyntä on vähentynyt merkittävästi heti yrityskaupan jälkeen.
Dringel osallistui Sahateollisuus ry:n järjestämään Wood From Finland -konferenssiin Helsingissä 14–15. helmikuuta. Konferenssi keräsi yli 500 osallistujaa 34 maasta.
Dringel perustelee näkemystään Kajaanin käynnissä olevan sahan uudistusprojektin kautta. Investointiin kuuluu tukkien syöttö, kuorimo, sahalinja, sivutuotteiden käsittely, tuorelajittelu, kuivaamot ja kuivalajittelu. Sahan tuotantokapasiteetti nousee 450 000 kuutiometriin sahatavaraa vuodessa.
”Oli oikea aika tulla Suomeen. Investointi on hyvä tehdä silloin, kun markkina ei ole kovin kuuma. Nyt voi tehdä kotiläksynsä huolellisesti, vähän hidastaa tuotantoa ja keskittyä investoinnin läpivientiin”, Dringel toteaa.
”Toivottavasti saamme nostettua tuotantoa ensi vuoden alussa. Silloin voidaan odottaa myös parempaa kysyntää.”
Olisiko itävaltalaisyhtiö halukas laajentamaan muille paikkakunnille ja mahdollisesti ostamaan muita sahoja Suomesta?
”Keskitymme nyt täysin Pölkyn integrointiin osaksi järjestelmiämme samoin kuin Kajaanin sahan investointiin.”
Dringel muistuttaa, että Kajaanin sahan kapasiteetti yli kaksinkertaistuu aiemmasta. Korkeammat tuotantomäärät pitää myös pystyä myymään.
Hän ei kuitenkaan täysin tyrmää mahdollisia uusia avauksia Suomessa. Niiden aika voisi olla vuoden 2025 jälkeen.
Dringelin mukaan Pölkyn integrointi osaksi uutta Pfeifer-konsernia on sujunut hyvin. Juuri nyt sahatavaran kysyntä suomalaistyttären päämarkkinoilla on heikompi kuin konsernin kotikonnuilla Itävallassa.
”Suomessa ja Pohjoismaissa on pitkä puurakentamisen perinne. Seuraavan parin vuoden aikana avautuu hyviä markkinamahdollisuuksia.”
Dringel muistuttaa, että itävaltalaiskonserni tuli Suomeen vastuullisesti tuotetun ja riittävän raaka-aineen samoin kuin uusien markkinoiden takia. Pfeiferin myynti Pohjoismaihin oli pientä ennen Pölkkyä.
”Pölkyn yhdistämisen ensimmäinen vaihe on edennyt hyvin. Ihmiset osaavat asiansa ja kommunikaatio toimii. Sen olen huomannut, että yksityiskohdissa pitää olla tarkkana eli puhutaan samaa kieltä. Mitä esimerkiksi tarkoitetaan erilaisilla ehdotuksilla.”
Sahayhtiöissä odotetaan kysynnän paranemista. Varastot sekä toimitusketjussa että sahojen pihoilla ovat käyneet pieniksi. Nyt kaivattaisiin luottamusta siihen, että esimerkiksi rakentajat ja asuntojen ostajat ryhtyisivät tekemään ostopäätöksiä. Sen voisi laukaista EKP:n korkopäätös.
Dringel sanoo, että juuri nyt sahurit ovat peruasioiden äärellä.
Sahurit käyttäytyvät hyvin volyymivetoisesti.
”Se on hyvä. Nyt keskitytään kannattavuuteen, eikä niin paljon volyymiin. Sahurit käyttäytyvät hyvin volyymivetoisesti. Jos on mahdollisuus kasvattaa kapasiteettia, niin se tehdään nopeasti. Sen sijaan ala ei ole kovin hyvä supistamaan tuotantoa.”
Viime vuoden keskieurooppalaisena erikoisuutena Dringel mainitsee kuusitukkien viennin Kiinaan.
”Näin omin silmin, kun 12 metrin kontteihin lastattiin huippulaatuisia kuusia. Kiinaan vietiin noin 5–6 miljoonaa tukkia viime vuonna.”
Konferenssissa kuultiin myös arvioita Venäjän sahatavaratuotannon nykytilasta. Vision Huntersin johtaja Eliisa Ranta korostaa, että yhtiö ei tee liiketoimintaa Venäjällä tai venäläisten yritysten kanssa, vaan perustaa arvionsa verkostonsa useista lähteistä keräämiin tietoihin.
Venäjän sahojen tuotantomäärä supistui viime vuonna. Venäjällä tuotettiin viime vuonna noin 28 miljoonaa kuutiota sahatavaraa. Määrä oli viitisen prosenttia pienempi kuin vuonna 2022.
Tilastoissa ovat mukana vain isoimmat sahat. Virallisiin lukuihin ei ole laskettu pieniä ja keskisuuria sahoja. Isojen sahojen lukuihin pitää lisätä noin 10 miljoona kuutiota, jotta päästään lähemmäksi kokonaistuotantoa.
Isot sahat ovat erikoistuneet vientiin, mutta pakotteiden takia ne ovat lisänneet tarjontaansa kotimaassa. Se on heikentänyt pienten sahojen toimintaedellytyksiä.
Venäläisen sahatavaran vientikuljetuksen ovat siirtyneet Itämereltä Aasian satamiin. Viime vuoden aikana sekä kiinalaiset että venäläiset logistiikkayhtiöt ovat alkaneet rakentaa myös suoria laivayhteyksiä Kiinan ja Venäjän välille.
Venäjä otti käyttöön sahatavaran kuljetustuen Kiinaan, jolla se laski vientiyritysten logistiikkakuluja. Venäjän sahatavaran vienti Kiinaan pysyi vuotta aiemmalla vajaan 12 miljoonan kuutiometrin tasolla. Viime vuonna vienti oli kaikkiaan noin 20 miljoonaa kuutiota, joka oli noin kymmenen prosenttia vähemmän kuin 2022.
Toistaiseksi tiedossa ei ole yhdenkään ison venäläissahan sulkemista. Ranta arvioi, että jatkossa hakkuiden määrää ohjaa paitsi kysyntä myös hakkuukaluston toimintakunto. Koneet vanhenevat, eikä niiden varaosahuolto toimi kunnolla.
”Venäjän sahateollisuus ei pysty vastaamaan lisäkysyntään, kun Kiinan rakennusmarkkina elpyy. Se nostanee hintoja ja avaa vientimahdollisuuksia muille”, Ranta arvioi.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
