Työmarkkinasyksy ei koske kaikkia ‒ paperiliittolaisilla on työehdot sovittu, mutta tehtailla huolettaa, riittääkö puu

Tänä syksynä on muutakin jännitettävää kuin ilman viilentyminen. Työehtosopimuskierros alkaa tai jatkuu riippuen siitä, mistä sitä tarkastellaan.

Metsäteollisuusyritykset ja sitä kautta monet muut elävät viennistä. Tullin vuoden 2023 tilastojen mukaan Suomen merkittävimmät vientituotteet olivat paperi ja kartonki. Kärkikymmenikköön mahtuvat metsäteollisuuden tuotteista myös sellu ja sahatavara.

Paperiliitto ja metsäyhtiöt neuvottelivat noin 30 yrityskohtaista sopimusta valmiiksi ennen lomakauden alkua. Sopimukset ovat metsäteollisuudessa valmiit sahatavaratuotantoa lukuun ottamatta. Vaikka iso osa viennin sopimuksista on tehty, silti puhutaan, että vienti on vasta avaamassa neuvottelut. Onko metsäteollisuus sopimuksillaan avaaja vai häntä?

Syksyn neuvotteluilmapiirin viileyteen vaikuttaa myös Tehyn ja OAJ:n suhtautuminen niin sanottuun vientimalliin. Mallin salpaaminen lailla rajoittaisi valtakunnansovittelijan työkalupakkia ja rajoitteet kohdistuisivat etenkin naisvaltaisille aloille.

Jännitystä työmarkkinoille tuovat maan hallituksen keväällä tekemät linjaukset, jotka maistuivat hunajalta työnantajien suussa. Toivottavasti makeannälkä ei estä sopimista, hyvässä hengessä. Suomi tarvitsee nyt luottamusta työmarkkinoille, eikä sapelien kolistelua.

Paperiliittolaisilla on työehdot sovittuina, mutta tehtailla huolettaa, miten raaka-aine riittää. Puuta puuttuu nykyiseen kapasiteettiin noin 7–9 miljoonaa kuutiota. Jos hakkuita rajoitetaan ja investoinnit kasvavat, puuttuu vielä enemmän. Toki energiapuun tarpeen arvellaan pienenevän, mikä auttaisi metsäteollisuuden raaka-ainepulaa. Huolta tuo myös puun hinta, joka vaikuttaa tuotteen kannattavuuteen. Kun Venäjän hyökkäyssota toivottavasti joskus loppuu ja Ukrainan jälleenrakentaminen alkaa, Suomen pitää olla iskussa lankun määrän ja hinnan suhteen.

Metsäyhtiöiden vastuullisuus koki mainehaitan, kun Stora Enson puunkorjuussa havaittiin elokuun puolivälissä ympäristövahinko, jota tutkitaan törkeänä luonnonsuojelurikoksena. Raakkujen ylitse ajettiin arvioiden mukaan 300–400 kertaa, mikä kertoo, ettei kyseessä ollut vahinko vaan välinpitämättömyys.

Raakkutuho laukaisi polarisoituneen metsäkeskustelun: luontoarvot vastaan teollisuus ja metsänomistajien vastuu. On viimeinen hetki rakentaa puusta se kuuluisa pyöreä pöytä, jonka ympärille saadaan kaikki osapuolet mukaan: ne, jotka työskentelevät metsässä, elävät metsästä, omistavat metsää tai rakastavat metsää muista syistä.

Kirjoittaja on Paperiliiton puheenjohtaja