Tiedätkö, mitä öljyä moottorisahassa kannattaa käyttää – näin toimii ammattimetsuri

Moottori- ja raivaussaha tarvitsevat polttoaineensa sekaan voiteluöljyä, mutta ei ole yhdentekevää mitä liukastetta bensan sekaan sekoittaa.

”Öljyissä on isoja eroja. Sen huomaa jo pian käynnistämisen jälkeen. Halvalla marketin öljyllä kun sahaa, niin katku on hirveä”, laukaalainen metsuripalveluyrittäjä Jari Reini sanoo.

Hän lisää, että hieman myöhemmin öljyjen erot näkee moottorin sisuksiin kurkistamalla. Heikkolaatuisella öljyllä ajetun sahan tulppa on musta ja männänpää nokinen.

”Kun öljy palaa hyvin, niin tulppa on ruskea ja männänpää puhdas.”

Reini tietää mistä puhuu, sillä hänen yrityksensä sahoissa palaa seosbensaa noin 300 litraa kuukaudessa.

Yli 40 vuotta metsurintöitä tehnyt Reini on nähnyt sahojen ja niiden voiteluun käytettävien öljyjen voimakkaan kehityksen. Vielä 1980-luvulla Reini haki moottorisahaan valmiin bensiinin huoltoasemien käsinpumpattavista jakelumittareista. Lähinnä tuon aikaisten mopojen tankkiin tarkoitettu neljän prosentin seos oli nykyisten sahojen makuun aivan liian öljyistä.

”Bensiini oli lyijyllä terästettyä 92-oktaanista ja öljyt erilaisia kuin nyt. Silloin kun sahasi talvella lumimontussa niin pakokaasun haju tarttui vaatteisiin.”

Automaattisesti öljyn annosteleva öljypurkki helpottaa oikean seoksen tekemistä. Kuva: Petteri Kivimäki

Öljy-yhtiö Nesteellä voiteluaineiden parissa työskentelevä vanhempi tutkija Per Risberg sanoo sahojen ja öljyjen kehittyneen yhtä jalkaa.

”Nykymoottorit ovat kehittyneempiä kuin 1970-luvulla käytössä olleet ja vaativat korkeampaa suorituskykyä niissä käytettäviltä öljyiltä.”

Moottoreiden kehittymisestä kertoo se, että öljyn osuutta polttoaineessa on voitu laskea, vaikka kierrosluvut ovat samaan aikaan nousseet. Kun ensimmäiset moottorisahat tulivat metsiin 1950-luvulla, tavallisesta SAE 30 -viskositeetin moottoriöljystä sekoitettiin noin viiden prosentin seos.

Ominaisuuksiltaan sellainen seos oli kaukana nykyisistä kaksitahtibensoista ja sellaisen käyttö voisi melko nopeasti johtaa nykysahan rikkoontumiseen.

Nykyisin sahavalmistajat lähes poikkeuksetta suosittelevat kahden prosentin öljyseosta. Nestejäähdytteisissä ja suurimman osan ajasta vakiokierroksilla pyörivissä perämoottoreissa öljyn määrä tohdittiin tiputtaa jo aikaisemmin prosenttiin.

Lähtökohtaisesti kaksitahtimoottorin öljyt voidaan jakaa kolmeen luokkaan: mineraalipohjaisiin, synteettisiin ja kasvisöljypohjaisiin. Viimeksi mainituista tunnetuin on korkeaviritteisissä kilpamoottoripyörissä, mikroautoissa ja lennokkimoottoreissa käytettävä risiiniöljy.

Moottorisahoissa sitä ei kuitenkaan käytetä, vaan vaihtoehdot ovat synteettinen, mineraalipohjainen tai niiden seoksesta valmistettu öljy.

Synteettisellä öljyllä on etunaan mineraalipohjaista tasalaatuisempi ja yhtenäisempi molekyylirakenne.

”Se ei välttämättä tarkoita, että ne olisivat automaattisesti parempia. Tuotteen ominaisuudet riippuvat siitä, millaiseksi kaksitahtiöljyn koostumus on suunniteltu”.

Kaksitahtiöljyt luokitellaan niiden ominaisuuksien mukaan neljään laatuluokkaan. Huomiota on erityisesti kiinnitetty pakokaasupäästöihin ja öljyn kykyyn liuottaa palamisessa syntyvää karstaa erityisesti männänrenkaista, millä on merkitystä moottorin toimivuuden kannalta.

Jos renkaat jumiutuvat männänrengasuriin, kuumien palokaasujen ohipuhallus polttaa voitelukalvon männän ja sylinterin väliltä ja voi johtaa moottorivaurioon.

Lähtökohtaisesti synteettinen öljy kestää yhtenäisen molekyylirakenteensa vuoksi paremmin kuumia lämpötiloja kuin mineraaliöljy. Yhtenäisestä öljykalvosta on etua kuumana käyvässä sahamoottorissa.

Niin sanotut tuhkaamattomat outboard-öljyt on suunniteltu ensisijaisesti viileämpänä käyviin raakavesijäähdytteisiin perämoottoreihin, joissa kierrosluvut ovat karkeasti puolet sahan huippukierroksista.

Perämoottoriöljyn tunnistaa TC-W -alkuisesta merkinnästä. TC-lyhenne tulee englannin kielen kaksitahtimoottoria tarkoittavasta sanasta two cycle ja W-kirjain viittaa nestejäähdytykseen.

Nykyisin öljyjen perässä lukee useimmiten W3, mikä kertoo öljyjen olevan niin sanottuja kolmannen sukupolven tuotteita. Kaikkien perämoottoriöljyjen suunnittelussa matalatuhkaisuus on ollut tärkeä ominaisuus.

Sahoissa karstoittuminen kylmän käynnin vuoksi tai polttoaineen suihkutuksella varustettuja moottoreita vaivaava tuhkanmuodostus ei ole ongelma. Niinpä sahakäytössä on turvallista käyttää öljyä, jolla on kuumana käyville kaksitahtimoottoreille laadittu API TC -luokitus.

Nykyaikaiset kaksitahtiöljyt sisältävät enimmillään lähes neljänneksen liuottimia, jotka helpottavat öljyn sekoittumista bensiiniin erityisesti kylmänä vuodenaikana.

Öljyn korvautumista liuottimella ei tarvitse huomioida seoksessa, vaan valmistajan ohjeita kannattaa noudattaa.

Seosbensan säilyvyys on saatu nykyisin kohtalaiselle tasolle.

”Valmis seos pysyy käyttökelpoisena melko hyvin, kun sitä säilytetään polttoaineille tarkoitetussa kannussa”, Risberg sanoo.

Monet satunnaiset sahankäyttäjät ovat siirtyneet käyttämään erityisesti pienkoneita varten kehitettyjä bensiinilaatuja. Puhtaasti palavia niin sanottuja alkylaattibensiinejä on saatavilla 4-tahtimoottoreihin ja sahoissa käytettäviin 2-tahtimoottoreihin.

Niiden yleistymistä ammattikäytössä rajoittaa hinta, joka on 40 prosenttia kalliimpi kuin itse 98-oktaaniseen bensaan tehdyn seoksen.

”Hyviä bensoja ne ovat, mutta kalliita. Meillä bensa ei tankkiin juuri vanhene, joten teemme seoksen itse sahavalmistajan öljyllä ja 98-oktaanisella bensalla”, Reini sanoo.