Koskikaran vahvat siivet auttavat sitä uimisessa. Paksu ja tuuhea höyhenpeite suojaa kylmältä. Kuva: Ari Ahlfors
Tällä linnulla on päinvastainen muuttomatka kuin linnuilla yleensä – näissä paikoissa sen kuulee ja näkee nyt varmimmin
Lintujen kevätmuutto on alkaa pian ryminällä.Tilaajalle
Koskikara on ainoa pikkulintu, joka sukeltaa. Jään reunalla sen saattaa nähdä tähystelemässä. Kuva: Pepe SaloLeudon talven jälkeen ensimmäisiä muuttolintuja saapui Suomeen tänä vuonna jo tammikuun lopulla, ja pian keväinen muuttoliike on käynnistymässä oikein ryminällä. Syksyllä hyvästellyt muuttolinnut alkavat palata sankoin joukoin valon määrän lisääntyessä ja ilman lämmetessä.
Samaan aikaan eräs lintulaji valmistautuu päinvastaiseen muuttomatkaan. Virtapaikkojen talvinen asukas koskikara on siitä ainutlaatuinen lintu, että se saapuu Suomeen loppusyksyllä talvehtimaan. Muiden lintulajien palatessa Suomeen se häipyy takaisin pesimäseuduilleen pohjoiseen.
Öisin muuttomatkaa tekevä koskikara lentää etelämmäs leudomman sään perässä, kun talviolot pohjoisessa käyvät liian koviksi.
Tämän vuoden kaltaisina leutoina talvina koskikarat elävät hajallaan pienien purojen ja sulien vesien äärellä, kertoo Bird Lifen suojeluasiantuntija Tero Toivanen.
”Kovilla pakkasilla virtapaikat ovat vähissä, ja silloin ne kerääntyvät isommille koskille.”
Koskikara on siitäkin harvinainen varpuslintu, että se hakee ravintoa sukeltamalla veden alta. Virtaavista vesistä se pyydystää ravinnokseen hyönteisiä, esimerkiksi vesiperhosen toukkia sekä kalanpoikasia ja muita vesieliöitä.
Talven kylmyyttä koskikara ei pelästy. Pyöreä ulkomuoto ja hyvin vettä eristävä, tuuhea höyhenpeite suojaavat lintua tehokkaasti kylmältä. Lyhyitä ja voimakkaita siipiään koskikara käyttää apuna uidessaan ravinnon perässä. Vahvat jalat pöyhivät pohjaa.
Suomessa talvehtii vuosittain noin 5 000 koskikaraa. Laji on herkkä veden laadun muutoksille, ja kanta on pienentynyt jonkin verran viime vuosikymmeninä.
”Perinteiset karapurot autioituvat. Se voi johtua vesien samenemisesta esimerkiksi metsien ravinnepäästöjen ja ojitusten takia, jotka mustaavat veden karalle kelvottomaksi. Ravinnon etsiminen käy silloin vaikeaksi”, Toivanen sanoo.
Lintujärjestön mukaan laji on kärsinyt myös vesien säännöstelystä, ja esimerkiksi kalastuksen aiheuttama häirintä voi johtaa pesinnän epäonnistumiseen.
”Varsinkin näin kevättalvella, kun päivät alkavat pidentyä ja aurinko lämmittää, ne laulavat innokkaasti.”
Koskikara pesii Skandien vuoristossa pohjoisesta Norjasta ja Ruotsista aina Etelä-Ruotsiin asti virtaavien vesien äärellä pienistä tunturipuroista vuolaampiin virtoihin. Sopiva pesäpaikka löytyy luonnossa tyypillisesti kiven tai kallion kolosta jyrkkäseinäisen kalliopuron rannalta.
”Koskikara tykkää myös ihmisen tekemistä pesäpaikoista, kuten siltarakenteista, ja esimerkiksi vanhat myllyt ovat hyvin suosittuja pesäpaikkoja. Tällaisissa paikoissa lintu saattaa pesiä Etelä-Suomessakin toisinaan”, Toivanen sanoo.
”Jos löytyy vanha mylly tai karalle asetettu pönttö, se saattaa hyvinkin kelpuuttaa sen pesäpaikaksi.”
Muutamia satoja pareja pesii Suomessa Kuusamon pohjoispuolella, Etelä-Suomessa korkeintaan kymmeniä pareja jää talvisijoilleen kesäksi.
Kevään ensimmäisten merkkien ilmaantuessa on aika heittää hetkeksi hyvästit talvisten puropaikkojen piristäjälle. Koskikara käynnistelee muuttoaan maaliskuussa, ja huhtikuun puoleen väliin mennessä suurin osa linnuista on poistunut pohjoisille pesimäpaikoilleen.
Ennen sitä koskikaroja voi nähdä ja kuulla sen talvireviireillä.
”Varsinkin näin kevättalvella, kun päivät alkavat pidentyä ja aurinko lämmittää, ne laulavat innokkaasti. Paikoilla, missä ne talvehtivat, saattaa olla melkoinen konsertti, vaikka ne eivät jääkään pesimään.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
